Haluaisin nähdä...

lauantai 5. joulukuuta 2015

5.12.15 klo:12:12

Tuona kellon aikana aloitin kirjoittamisen ... No mistä alottaisi ...

Aloitetaan alusta ...
Tulin tähän nykyiseen laitokseen kun entisessä minua nuerempi nuori rupesi käymään liikaakin hermoille .  Ei siitä sen enempää ... Tässä uudessa paikassa sitten ajatelin että en yritä olla mitään muuta kuin oma itseni ... No minuun ihastui jätkä jota kohtaan mulla ei ollut mitään tunteita ... aluksi ... No jossain vaiheessa hän kysyi tunteistani ja sanoin hänen olevan minulle kuin veli .
  Toisin sanoen dumpasin hänet ... Seuraavana päivänä myönsin hänelle että minulla oli tunteita ... No kadotin itseni ja ajatelin että ei sillä ole väliä jos hetken olen sokea ... No ehkä sillä olisi pitänyt olla väliä tapahtu kaikkea meillä oli tauko pikku erimielisyyden takia palattiin yhteen ja nyt olemme lopullisesti eronneet ...
   Tottapuhuen se on minua ajatellen parempikin ... Ei tarvitse elää pelossa että minussa on jotain vikaa tai että hän loukkaa taas minua piittaamattomuudella ... Minusta vaan tuntui että kaiken sen alla hän oikeasti välitti ja halusi olla tukena . No kai sekin oli omaa mielikuvitustani ....
   No tämä oli laitos suhde joten nyt ulkopuolisten paineeseen ... Kun olimme yhdessä minua ei nähty muuna kuin hänen likkakaverinaan . Se oli kiusallista ... Ja mua kohdeltiin hänen silmän alla kiusaantuneesti pyrittiin olla minulle kohteliaita ilman syytä ... ja jos jäin jonkun kanssa kahden tilanne muuttui heti kiusalliseksi ja ilmapiiristä tuli teennäinen.
   Kun eka tauko tuli ihmiset hetken näkivät minutkin ihmisenä ... Se oli toisaaltaan ihan mukavaa . No kun palasimme yhteen hän oli muuttunut ja niin kaikki muukin . Mikään ei enää ollut hyvin . En halunnut olla hänen kanssaan koska ilmapiiri oli silloin outo ... Ja toisaalta tuntui tyhmältä vaan olla joka päivä omassa huoneessaan kun olisi muutakin tekemistä ....
   No sitten tuli kaikki se minun mustasukkaiseksi saamis yritykset ... Se rupesi vaan ärsyttää ... kaikki rupes olee minusta vain yhtä samaa paskaa päivästä toiseen ... No sitten meille tuli vika riita ... No tälläkertaa minä en ollut uhri ... ja hän pelas uhrin roolin 10/10 .
   No nyt sitten kaikki on äkäsiä mulle enemmän tai vähemmän ... Hetken oli tilanne kun ne rupes miettimään kuka mä olen oikeesti ... mitä mä enää oon ku mä en ole sen yhden kanssa ... Loputtilos oli se että olen se yksi joka loukkasi omaa jätkäänsä ... No mikäs muu siitä tulee kun paskamyrsky ... Kaiken muun paskan mä kyllä olen kestänyt mutta mun posliininukkeihin ei kajota !

No tossa oli pelkistettynä ... No meidän suhde oli valhetta valheen perään vaikki toisaalta kaikki oli totta ...

Mä en koskaan juuri tämän takia halunnut laitos suhdetta .
Se mikä tässä risoo eniten on se että kukaan ei enää nää minua .

tiistai 24. marraskuuta 2015

Mietteitä tästä hetkestä ja ajasta jossa elämme ...
   Mennäänpä ajassa hieman taaksepäin ... Minulla ei ole juurikaan nippelitietoa menneisyydestä enkä historiaa koskaan lukenut muuta kuin koulussa ... Tiedän kuitenkin perusteet jotka ovat lähes kaikilla lukioilla tiedossa . Luulen myös että joku muukin on joskus miettinyt asioita samasta näkökulmasta kuin minä ...
   Luonto on jo kaukaisista ajoista antanut maailmallemme vain sen verran mitä tarvitsemme ellei joskus enemmänkin ... Kun ihmiset olivat vielä alkukantaisia ja hankkivat itse oman lihansa kasvatamatta sitä vaan metsästä pyydystämällä ... Tuolloin luonnolla oli antaa kaikille ansaitsemansa .
   Nykyään voimatomampikin mies voi ostaa kimpaleen lihaa kaupan liha tiskiltä ilman fyysisiä ponisteluja ... Tuolloin kaikki piti ansaita taidolla ja voimalla ja ainoastaan vahvimmat yksilöt selvisivät ...
  Minusta kehitys on kuitenkin hyväksi ... Se mahdollistaa terveyden huollon ja kohtalaisen hyvät fyysiset olot sekä suojaa ... Mutta samalla nykyinen elämän tyylimme turmelee luontoa mitä suurimmassa määrin .
   Myös ihmisten keksimä teknologia auttaa meitä siirtämään tietoa ja vältelemään rotumme lyhyttä elinikää ... Mutta tuo tiedon tallenus sekä ruumiilisen työn siirto koneille väärin käytettynä luo myös sota aseita ja muita kauheuksia ...

Jos kaikki palaisi ennalleen ihminen eläisi elämisen arvoisen elämän jossa elossa säilyminen olisi kunniallinen suoritus ... jossa olisi kokoajan jotain tekemistä jos ei muuta niin hengissä selviytymiseksi ...
   Nykyään liian moni nuori pysähtyy sohvalle pelikonsolin eteen ja jää pelaamaan kun ei ole muutakaan tekemistä ... Kun älypuhelimet tulivat tunetuiksi ihmiset taas lakkasivat puhumasta ja tekemästä asioita ...

Haluaisin vanhat ajat takaisin tai edes hieman sitä asennetta noilta ajoilta ... Lähtisitte ulos pelaamaan pallo pelejä tai rakentamaan majoja ... Aikuisena voitte sitten rakentaa vaikka oman saunan tai mikä ettei jopa oman talon ... Samaa teille kaikille naisille tai naisen aluille ... tehkää vaikka mekkoja leluillenne ja aikuisina suunitelkaa vaatteita ... Ruuan laiton taito on hyväksi kaikille eikä se ole edes hankalaa ...

Seuraavan kerran kun sanotte että ei ole tekemistä ja jäätte sohvalle ... miettikää ensin miten esi isämme elivät ja mitä voitte tehdä ruumiillanne ja mielellänne ... luoda jotain tai tehdä jotain ...  

Mikä kiire meillä on valmiissa maailmassa ?

24.11

Mietteitä tästä hetkestä ja ajasta jossa elämme ...

tiistai 17. marraskuuta 2015

Jatkumo

NO NO

Jäi hieman kesken viimeeksi ... Minun pitäisi kai kiittää että te jaksatte yhä välittää. 

Se kun joku välittää saa ihmisen tuntemaan itsensä tarpeeliseksi ...

Tämän tekstin jatkaminen juuri nyt on hieman rankkaa ... Kun aloitin ja kirjoitin yllä olevan se keskeytyi toisaalta ihanalla tavalla ... 

No minun ja poikakaverini juttu ei toiminut ja kummatkin meistä tiesi että ei se kauaan tule kestämään . Jokatapauksessa minua harmittaa kun yhteinen matkamme päättyi ...

Tiedän en pahemmin maininnut hänestä kellekkään sillä haluan aina paeta tunteitani ...

No tämä jätkä sai minut kohtaamaan kerrankin omat tunteeni ja hän tunsi samoin ... Mutta no juttu ei toimi jos asutaan saman katon alla 24/7 ja ollaan teinejä ...

No jokatapauksessa olen kiitollinen hänelle siitä että hetkeksi antoi minulle syyn olla iloinen ... Vaikkakin se oli pieni osa suhteestamme ... Mutta mielummin muistan sen osan ...

No jokatapauksessa olen nyt 2 päivää miettinyt että mitä oikein tekisin ... Kun olimme yhdessä hän keksi mitä tehdä ja minä seurasin . Sama kuin hän kertoi mitä en saa tehdä ... No olen aina ollut hieman huono itse hallinoimaan itseäni . Ja nyt en tiedä mitä minun enää pitäisi tehdä ... Lopputulos on monimutkikas monellakin tapaa mutta ratkaisu on yksinkertainen : olen ollut tekemättä mitään .

Minut täyttää taas lohdullinen pohjaton tyhjyys ... Lopulta millään ei ole mitään merkitystä ja kaikki negatiivinen energia valuu ulos ... Ei sillä että minusta tuntuu että tässä samalla menetän kaiken energiani .

Ei ole enää lopultakaan mitään päämäärää jota kohti minun enää pitäisi mennä ... Minulla olisi jälleen lupa olla oma itseni mutta kun en lopultakaan tiedä kuka/mikä minä olen ...

Luulen että ei minun tarvitsisikaan tietää mutta olisi kiva tietää mitä seuraavaksi ... Sillä nyt on vain pohjaton tyhjyys ...

Samalla niin ihanan levollinen ja rauhallinen .

Kun taas toisaalta äänetömyys kiljuu ja huutaa että minun pitäisi hengittää.

17.11.2015

No Niin 

Minusta tuntuu että nyt minut jälleen potkitaan koulusta pihalle ...
Kadun käytöstäni jo nyt . Ei olisi pitänyt mennä polttamaan hermoja johonkuhun tyhjään suunsa soittajaan . Ja no se kai perustui enemmänkin siihen että en anna lupaa tula iholleni ja jos iholleni tullaan vasten tahtoani minä ilmaisen sen sillähetkellä oikeala tuntuvalla tavalla ...

Tälläketaa tapa taisi vaan olla hieman väärä mutta eipä siitä sen enempää ....
No mutta olen saannut elämäni jo melkein järjestykseen ... Minun nyt vain pitisi jaksaa käydä kouluni ja vaan olla ...


Minusta tuntuu että kaikki yrittäminen on turhaa sillä virheeni kumoavat kaikki onnistumiseni ... Ja samalla vaikka kuinka olisin täydellinen nuori se ei koskaan pyyhkisi menneitä virheitäni ...

Mutta kyllä aijon antaa kaikkeni ja kantaa vastuun teoistani mutta minua ei kiinosta paskaakaan se että mitä minulle enää käy ... Kyllä kaikki selviää ajallaan ...

Maailma on liian likainen ja saastunut paikka ja muut ihmiset vaan sivuutavat tämän faktan enkä jaksa sitä ... Ihmiset roskaavat jatkuvasti , ihmisiä nälkiintyy ilman ruokaa , paikkoja pommitellaan jatkuvasti mutta nyt kun ranskan pariisiin pommitetaan niin kaikki ovat huolissaan .
Me olemme itse aiheuttaneet oman ihmiskuntamme ongelmat ja tulemme vielä joskus maksamaan siitä kovankin hinnan . 
En tiedä haluanko koskaan tietää koko totuutta edes yhdestä valtiosta sillä jo yhdessä kaupungissa on liikaa ... Kaikkialla ympärillämme tapahtuu jatkuvasti pienempää tai suurempaa vääryyttä ja uutisetkin aina informoivat meitä mitä pahimmista ongelmista ja kriiseistä ....
Mutta onhan maailmassa suurempaakin pahuutta ja kyllä tästä maailmasta sitä hyvyyttäkin löytää ...

Kaikki te jotka luette mediaa pitäkää mielessänne että se on tarkoitettu myymään ja tieto on rajattua ...

Mutta muistakaa myös että tieto lisää tuskaa . Niin kuin sanoin en välttämättä haluaisi ikinä tietää kaikke sillä vaikka maailmassa on paljon hyvääkimn en välttämättä jaksaisi sitä kaikkea pahaakaan ...

Eläkää kaikki omat elämänne ... Ne ainoat jotka teille on annettu ... Niin ettette joudu haudalla mitään katumaan ja niin että voitte levätä rauhassa ...

<3:llä RA


sunnuntai 27. syyskuuta 2015

tyhjyys

Rauha

Kotonani on se tietty rauhan tunne vapaus ja rauhallisuus ... Hetki aikaa hengittää isot ikkunat tuovat tilaan avaruutta . Ulkona on syksy ja juuri sellainen syksy että aurinko paistaa yhä ja linnut ovat juuri lähteneet ...

Pakottava tyhjyys

Semmoinen että ei ole mitään kiinne kohtaa mihin tarttua ... Ei mitään mikä on pysyvästi siinä ... Se hysteerinen tunne että kaikki puuttuu ... se tunne minulla on omalla kämpillä ...


Kaikesta nyt vaan on se kääntö puoli .... mutta jokainen saa itse valita kumpaa puolta katsoo ... Minä haluan nähdä molemmat

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Aikakaudet

Lapsuus & Nuoruus

Tätä hetkeä ei olisi ilman menneisyyttä , mutta tulevaisuus on nykyhetken päätöksien summaa ...



Tämä tuli mieleeni kun luin pikkuveljelleni omaa lapsuuden kirjaani ... Aika muuttuu samoin kuin kasvatustavat ja lelut .

Aloitetaan vanhimmasta ...


Tämä on isäpuoleni lapsuus ...



Hänen vanhempansa olivat jo aikuisia hänet saadessaan ja sen verran varakaita että leluihinkin oli varaa ... Mutta aika oli kuitenkin mitä oli ...
Niin kuin lasten kirjan kuvista näkyy kadulla olevia koiria lyötiin koska oltiin ¨ahneita¨.
Ja supersankareita leikittiin pihalla , kiipeiltiin puissa ja niin edespäin ... Ulkona poikien energistä ja siipiään kokeilevaa lapsuutta ja kotona rauha ja ruokaa ja ei kun uudestaan leikkimään ...

Seuraavana on ...


Mummini oli teini äiti ... Eli äitini leluja olivat käpylehmät ja kaarna veneet . Leikit sijoittuivat purojen luo ja ulkona muuta tehdessä . Kotona käytiin syömässä ja taas pihalle yksin ja/tai kavereiden kanssa . Leluja ei pahemmin ollut sillä siinä elämäntilanteessa lelut eivät oikein olleet niin helppoja saada ... Ja olihan mummikin vasta opettelemassa vanhemmuutta .


Seuraavana minä ...



Äitini piti minua kuin haurasta kukkaa kämmenellä että minä en kovettuisi ennen aikojani . Ekan kerran kaverillakin kylässä kävin kakkosluokalla ... Mutta pahuutta näin kodin ulkopuolella jo ennen sitä , mutta niistä ei sen enempää ... Lapsuuteni oli turvallinen ja hauras kuin mitä kauneimmalla kukalla ja lensin perhosen siivin ...


Nykyhetken lapsi ...




Pikkuveljeni on syntynyt tekniikan tähän nykyisyyteen . Joka sukupolven lapset ovat viettäneet suuren osan ajasta luonnossa mutta tämä nykyisyys/tekniikan maailma houkuttelee lapsia sisälle pelaamaan pelejä ja leikkipuistot autioituvat ... Pikkuveikkani tulee saamaan ihanan ja turvallisen lapsuuden ...  Kaikki me rakastamme Pikkuveljeäni ja hän saa aina tulla halaamaan jokaista meistä kun siltä tuntuu ...




Teini ikä sekä varhainen nuoruus


Iso pappani ....


Tämä on pula-ajan hienoin lelu . Sama kuin joskus oli pöytähopeat ... Pula-aikana jolta tämä isäpuolenisuvun lelu on , äitini suvun puolelta oleva Isopappani oli 13 vuotta ja koki rankkaa nuoruutta ... Hän joutui ruokkimaan naapurin nälkiintyneitä hevosia kaarnalla kun muuta ei ollut ..

Ensimmäisen maailmansodan aikana koettujen nälkävuosien muisto sai suomalaiset varpailleen, kun maailmanlaajuinen lama toi tullessaan suurtyöttömyyden lisäksi uuden pula-ajan. Vaikka 1930-luvun alussa Suomessakin oli nousussa uusi ja urbaani kulutuskulttuuri, jonka myötä radion, puhelimen ja levysoittimen kaltaiset kulutustavarat yleistyivät ihmisten arjessa, lupaava kehitys moderniksi yhteiskunnaksi katkesi kansainväliseen talouskriisiin.


Isopappa viimeisessä kirjeessään ennen kuolemaansa sanoi minulle haluavansa kertoa minulle jotain Suomen pula ajoista ...  Hän halusi kertoa mitä sukulaisteni elämästä Suomen pula-aikaan mutta ei ikinä ehtinyt... Haluan kuulla niistä ajoista ... Haluan tietää se mitä Isopappani halusi minun tietävän ...
Rauha hänen muistolleen .



Isäpuoleni ....


Hän eli rock'n' roll nuoruuden Elvis Presleyn musiikin tahtiin... Se oli nahkatakkien ja spittarien aikaa .... 70-80 - luvulla ...





Äiti ...


Äitini oli kilpatanssija ... Hänellä oli ihania ystäviä jotka olivat hänen tukenaan ja hauskaakin tuli pidettyä . Äitini kilpatanssipuvut olivat ihania Mummi teki Äitini vakiopuvut ja yhden keltaisen lattaripuvun he ostivat . Vanhempana Äiti teki pukuja itse . Äitini tanssi Suomen SM-kisoissakin mutta sijoittui B-luokkaan . Mutta onhan tuo kuitenkin aivan mahtava kokemus . En itse pääsisi niinkään pitkälle , mutta enhän minä koskaan niin pitkän tanssia harrastanutkaan ....


Oma teini-ikäni ...

Se oli pitkään kilttiä kujin omassa porukassani ja piristin lapsia joiden olot eivät olleet sitä mitä omani ... Annoin kovistytön leikkiä äitini kilpapuku päällä prinsessaa kanssani ... Ujon tytön revin kotoaan liikkeelle leikkimään kukkulankuningasta kanssani ... Hiljaisen tytön otin mukaani metsään leikkimään haltijoita ja metsänhenki ...

Mutta sitten muutimme pois näiden rakkaiden kaverieni luota ja tuo tuska ....
Sitten koitti Isopapan aika poistua taivaisiin ...
Sain isähahmon Isäpuolestani ....

Hakeuduin toisiin porukkoihin ... Halusin peittää aina puolet kasvoistani ... Piilotin itkuni hiuksien taakse ... Juoksin pihalle kotoani ... Vahvat ihmiset kohtaavat vaikeudet itkemättä , ette tule näkemään itkuani vapaaehtoisesti , ajattelin ...

Lähdin kovisten luota ja koulussa siitä tehtiin suuri numero mutta jo 7lk sain uudet kiltimmät ¨kovikset¨ tuekseni ... Luin nurkassa kuolemasta ja vampyyreistä ... Yli suoriuduin koulussa kunnes 8lk en enää pystynyt pitämään kulissiani yllä ... En mennyt tunneille ja minulla alkoi muuttokierre ...

Olen yhä nuori mutta olen päässyt tuon ajan yli ... Nuo ensimmäiset tyttökaverini ovat yhä iso osa elämästäni ja merkitsevät minulle paljon <3 .

Uskon että olen yhä se joka piristää kavereitaan ja tukee muita mutta nykyään omat voimavarani ovat vain rajallisemmat ja tiedostan sen paremmin ...



Mutta te kaikki tiedätte että olette minulle tärkeitä ja aijon  jakaa sitä rakkautta eteenpäin jonka olen  osakseni saanut ...  Isona pyrin olemaan työssä jossa voin auttaa yhteiskunnassa näitä surullisia ja piristää heitä .



Lapsuus ei ole syntymästä kuluva aika tiettyyn ikään saakka jolloin ollaan aikuisia ja lopetetaan lapsellisuudet ... Lapsuus on maailma missä kukaan ei kuole ...

Rakkaat pysykää lapsenmielisinä loppuun saakka .

<3:llä RA

lauantai 12. syyskuuta 2015

Menetys


Sukuni surunpäivä 11.9.2001

World Trade Center joutui terroristien itsemurhalentäjän kohteeksi . Koneet olivat normaaleja lentokoneita ja niitä lensi World Trade Centeriä päin kaksi . Terroristit olivat vallanneet kaksi kaksi matkustaja konetta ...




https://youtu.be/gaU5rBjcDus

En nyt videota tähän saanut liitettyä , mutta tuosta osoitteesta löytyy video . Olen pahoillani teknisestä ongelmasta :(

Mutta tuona päivänä sattui minulle jotain muuta joka kertoo myös siitä kuinka elämänlanka voi katketa saksilla leikaten . Iso mummini kuoli tuona aivan samana päivänä ...

Toissapäivänä siitä tuli 14 vuotta ... Itkin aamulla jo ennen kouluun menoa ... Surin samana päivänä kuin kaikkien World Trade Centerissä läheisensä menettänee omaiset ...




Muistohetki omassa huoneessani tuona iltana ...


Yleensä pyrin pitämään päivitykset mahdollisimman neutraaleina mutta tämä aihe saa minut näkemään yhä surullisia unia ja saa minut itkemään vuodesta toiseen ...

Isomummoani verrattiin minuun monessa suhteessa ja niin kuin kerroin asun nykyään kaupungissa jossa isomummoni oli itkenyt Isopappani perään ... Olen tet:harjoittelussa aivan vanhan rautatieaseman vieressä ... Siellä isomummini oli ollut aikoinaan odottamassa  junaa kaupunkiin johon sitten sukuni on pysähtynyt eikä pahemmin muualle sieltä ole muuttanut ...

Itse en tuossa kaupungissa ole minne sukuni on pysähtynyt enää ... Olen opintojeni takia kaupungissa josta Isomummini aikoinaan lähti liikkeelle ... Isopappani sanoi että muistutan isomummia , näin minulle on kerrottu . En tosiaan tiedä Isomummista paljoakaan hän kuoli kun olin vielä nuori . Mutta kyllä minä hänen pedilleen jonkin aikaa hakeuduin ja kysyin aina missä Isomummi oli ... No ei Isomummi enää tule takaisin minulle vastattiin ... Varhaisin muistoni on kun leikin kuution malisella lelulla johon laitetaan erimallisia puupaloja ja kun Isomummi hymyili minulle . Myöhemmin minulle on kerrottu ettei sellaista lelua Isovanhemmillani ollut mutta en ikinä voi väittää itselleni että niin ei olisi ... Muistikuvani on liian vahva ... Tai olen miettinyt haluavani tehdä niin ja olen nähnyt Isomummin hymyilevän ...
Seuraava mustoni on kun vanhapappa hymyili minulle ruokapöydässä kun olin äitini sylissä .... Sen jälkeen seuraavista muistoista onkin jo pitkälti eskariin saakka ...

Nyt meni tunteelliseksi ... Anteeksi ei ollut tarkoitus itkeä tai itkettää teitä ...



Mutta kyllä Hän tulee aina olemaan osa minua ... Kuin edesmennyt Isopappanikin ...


 Te kaikki jotka olette menettäneet itsellenne ne suurimmat rakkaat muistakaa että teillä on yhä lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi . Ja että rakkaimpanne ovat aina mukananne ... Deep down in side you they are allways with you ...


sunnuntai 30. elokuuta 2015

Koti

Missä ?
 
En tunne mitään paikkaa kodikseni , moni paikka on minusta kodikas ja samaan aikaan minulla on monta kotia . Tänään lemmikki kanini sai uuden kodin ja siitä tämä aihe sitten lähtikin ... Rupesin miettimään mitä me pidämme kotinamme ... Ja mitä koti oikeasti tarkoittaa . Kodista on monia sanontoja esim. oma koti kullan kallis , ole kuin kotonasi , kodin lämpö ja kaikkia mahdollisia verrantoja siitä kuinka ihana se meidän kulttuurin koti on .
 
Kaikille se koti ei kuitenkaan ole niin kultainen ... Joillain kotia ei ole ja kun tutkii mediaakin löytyy paljon tietoa pakolaisuudesta sekä turvapaikkojen hakemisesta ... Koti voi olla maassa jossa on sota tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan , mutta kehitysmaissakin asuntolainaa pitää ottaa valtavasti ja sitä maksaessa menee pitkä aika ...
 
 
Josus puhutaan ... käy sisään matalaan majaamme tai kuhan on katto pään päällä ... Onko tosiaan koti vain matala maja tai katto suojaamassa sateelta ...
 
Ei ole . Koti on paikka joka on kotoisa ... Paikat voivat olla kotoisia ilman että ne ovat kotisi ja asumuksesi jossa asut voi olla koditon mutta koti on paikka jossa viihdyt . Asumus on asia erikseen. Koti on paikka missä levähtää ja rentoutua . Kotia ei tee sisustus elementit seinät eivätkä katto kodin tekee kodin henki ja siellä asuvat ihmiset ... Sisustus pyrkii kuvaamaan kodissa olijoiden tunnetta kodista mutta korutonkin koti voi olla omistajalleen mitä kaunein . Kauneus on katsojan silmissä ...
 
 Kaunis kuva kaunis tunnelma ... Mutta asiat ovat harvoin yksipuoleisia . Nuo kukat luovat happea jota ihminen voi hengittää ja tunnelmaa pihaan . Lamppu valaisee öitä . Mutta muistot ovat se ratkaiseva osuus asiaan . Paikka olisi tuplasti tärkeämpi jos vaikka sen juurella olisit lukenut lempi kirjaasi joskus .
 
Mutta sen kaiken voi aistia myös pohtimalla kuvia ja mahdollisuuksia niiden ympärillä . Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja jokainen meistä tekee omat valintansa ...
 
Kun ei ole mitään mihin vaikuttaa konkreettisesti voit aina vaikuttaa omaan suhtautumiseesi asioihin .
 
<3:llä RA
 


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Koulut alkoivat

Koulu
Kun menin kouluun olin valmistautunut siihen että hankkisin uusia kavereita , no se ei ollutkaan tarpeen .... Minulla oli ilmeisesti tässäkin kaupungissa tuttuja ja mitä ilmeisimmin he olivat samassa koulussa kuin minäkin . Olihan positiivinen yllätys että minulla oli tuttuja sillä ei tarvinnut ihan alusta aloittaa . 

Koulupöytää olen itse lakkaamassa ... Enää pöydän päälipuoli lakkaamatta :) Sitten seki on valmis ... Kun mun koulupöytä on valmis ni mu huoneest ei enää puutu ku ompelukone ja kaikki ois täydellistä ... No nyt kun miettii niin kyllä mä varmaa haluisin mu huonee seinie maalipintaa parannella .

Mutta on se vapauttava tunne ku kaikki rupeaa pikkuhiljaa sujumaan .  Läksyt tehtynä , kolmioviivain löytyny kaike roju alta , huone tiptop lukuuottamat niit entise asukkaa maalaamii seinii ;) Enää tämä ysiluokka ja pääsen jo hakee jatkoopintoihi  . Ja sitte ku se o hoidettu ni olisha se tarkotus joko kevari tai autokortti ajaa ... Epäilen kyllä et päädyn kevarii vaik se talvel onki kylmä , mutta en sitte tiiä .


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Teennäisyys

Mikisi ?
Tiedän että blogini on helppo löytää ja tunnistaa blogikseni jos tuntee minut siviilissä joten tiedän että asian osaiset saattavat joskus tulla lukeneeksi tämänkin tekstin . -.-,
Mutta asiaan .... Minulla on yleensä pitkä pinna sellaisia ihmisiä kohtaan joiden kanssa tiedän joutuvani tulla toimeen ihan perus arjessa .... Mutta tännään otti hermoon . En jaksan nykynuorison (johon varmaankin itsekkin kuulun) turhanpäiväistä esitystä . Pakko olla porukassa hauska kova ja silleen ... Onhan aiheesta vuodesisää tehty kappaleita ja ilmiselvästi puhututtaa muitaki ku mua . Ja en ihmettele ! Haluan porukassa olla oma itseni en halua olla mitään muuta kuin ymmärretty ja hyväksytty sellaisena kuin olen ... Mutta kaikille sekään ei näytä riittävän. Haluavat että teen niinkuin ryhmän ''imagoon'' kuuluu ja olen sellainen kuin pitää olla sopeutuakseen joukkoon ... No musdsa on se puoli että haluun miellyttää kaikki ja siinä sitä mennään ...

Mun AIDOT kaverit sanoo mitä hittoo sulle tapaahtuu ja et pitää palata ennallee ite haluun juossa pakoo ... Aina ku tilanne on paha haluun paeta tai hyökätä ... HYökkäys ei tuu kuulookaa ja pako ei ole myöskään tähän tilanteeseen sopiva vaihtoehto ... 

Haluan olla mitä oon jos en voi täällasena olla heidä seurassa ni hitot niistä . Mä meen piirtää , soutaa , soittamaan ja tekee kaikkee ilman teitä . Maailmalla on ihmisiä jotka haluis tavata mut ja puhuu ja joitte etee tekisin mitä vaa mut ku he ievät ole täällä kyllä mä näinkin pärjään... Ja kun joskus saan kaikki mua sitovat kahleet heivattuu irti mää teen vapaasti juuri niin mikä tuntuu hyvältä ja jätän kaiken tän mitä viimeset 6 vuotta on ollu taakke ja aijon alottaa elämän itteni ympärillä . Mun ei tartte selvitäkseni olla sitte kellekää mitää vaa vastaan ite ittestäni ja huolehin ite omat asiani eikä tartte olla kellekää mitää vaa että se auttaa ...

Mitä he tekivätkään tuolle muistolle ollakseen...

... sitä muut heidän vaativat olevan 




Kuinka kaunis olikaan tuo ulko kuori mutta mitä pimeyttä se kantaakaan sisällään ....

Mikä ihana valo hänen sisällään hohtikaan mutta se sokaisi kaikki katsojat ja tuon lapsen nauru kiellettin ja lopulta valo tuossa kauniissa sielussa sammui ...

Kuka täällä sammutaa sen onnen ihmisten sisällä ?
Miksi pitää olla jotain muuta kuin on ...


sunnuntai 2. elokuuta 2015

synnyyin kaupunki

Tädit ...
Olin eile Lahessa. Kaupungissa jossa synnyin... Matkalla oli ihania maisemia. Kävimme sukulaisteni kanssa katsomassa ihmisiä jotka osallistuivat värijuoksuun ja kannustimme heitä... Reissumme oli mukava. Tapasin äidin puolen sukua ja isän puolen serkkuni. Kävimme myös ostamassa prometeus lahjan kaverilleni. 
Reissu oli siis kaikin puolin tuottoisa :
sain lahjan kaverilleni, näin sukulaisia , söin hyvää ruokaa, ostin treenilaukun... Ja olihan näitä... Olen syntynyt lahes mutta en siellä paljoo oo asunu... Se kuitenkin tuntuu kotoisalta ja minulle se luo rauhan ja turvallisuuden tunnetta... Tiedä häntä miksi . 

Reissulla rupesiesin miettimään että miten maailma pyörii älyn , keksintöjen ja nyky elektroniikan ympärillä... Ja kuinka se kaikki on lähtöisin luonnon materiaaleista sekä ihmisten kekseliäisyydestä... Eli tulihan syvällisiiki ajateltuu. 
Sitten on aina minua puhututtava aihe, ihmisten itseluottamus sekä ego, se mitä haluaa olla toisten silmissä... Kun olimme illasta kauppakeskuksessa syömässä viereisestä pöydästä lähteneeltä pojalta putosi ilmeisesti jotain... Huomasin kun hän kaverinsa kanssa palasi pöydälle ja etsi jotain . Lopulta poika luovutti ja lähti kaverinsa kanssa tokaisten kai se on jossain... Kun pojat olivat lähteneet äitini sanoi että oli kuulut kilahduksen... Mietin että jos esine jonka poika oli hävittänyt olisi ollut mopon/kevarin avain (kypäristä pätellen) miksi poika jätti asian sikseen eikä etsinyt loppuun saakka . Nolottiko häntä ruveta etsimään kadonnutta omaisuuttaan... No joka tapauksessa he eivät löytäneet sitä mitä lie ja minäkin lähtiessäni ruokapaikasta katsoin pöydän luo jossa porukka oli istunut... siinä ei ollut jälkeäkään esineestä tai avaimista...

Ja samalla mietin asiakas palvelua nykypäivänä... Jotkut myyjät ovat eri mukavia siinä missä toiset tuppaavat kokoajan auttamaan ja neuvvomaan. Ja silloin kun apua eniten kaipaa esim. isossa kaupassa etsien jotain tiettyä ristipääruuvia yms. niin he tokaisevat tuosta sinne ja sit sinne siitä sille ja siit sinne ni siinä sillä puolella... Ja kun menee ohjeitte mukaa... on jo iha eksyksissä... 
Reissullani tapasin nimittäin mukavien myyjien edustajan... Olin ostamassa taskukellon tapaista kaula korua ja tämä nainen sanoi ettei kello käynnyt... ja huomasimme yhdessä kun kello yht äkkiä kävikin... mietimme myyjän kanssa että laitamme kellon oikeaan aikaan ja jätämme sen käymään liikkeen takahuoneeseen ja tulemme syötyämme katsomaan onko se ajassa . Kun palasimme kauppaan ilokseni kello oli yhä ajassa ja kävi normaalisti... Ostin kellon ja nyt olen tyytyväinen sillä se käy yhä ajassa. :)

Sitten paluumatkalla näimme kun iso ihmis joukko tuli jostain tanssitapahtumasta ja näimme miehen tanssittavan tytärtään kävelytiellä... Rupesin miettimään kuinka lyhyt lapsuus onkaan ja kuinka vanhempien pitäisi tajuta se ja viettää lastensa kanssa aikaa niin kauan kuin he sitä kaipaavat... ja niin kauan kuin vanhempien seura kelpaa...

tässä matkanvarrelta otettu kuva kauniista vanhasta tuulimyllystä... 
Se oli sitä vanhan ajan huippu tekniikkaa :)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

pakeneminen vai päivitys

Sanoisin päivitys ...

No kun on tottunut siihen että paikka vaihtuu koko ajan sanoisin että tämä vaihto oli vain kuin tieyokone päivitys , ohjelmointi parempaan suuntaan . Olen ottanut jälleen uuden mahdollisuuden vastaan ja ajon yrittää parhaani että tämä ''päivitys'' toimisi .




Olen kuin puu . Seison paikallani hievahtamattakaan juuret syvällä maassa ja oksat kohti taivasta . Lehdet auringon energiaa tavoitellen ja sitä elämänvoimaksi muuntaen . Juuret syvällä maan alla perheeltä perityt , vettä mullasta tavoitellen . Juuret sitä imien elinvoimaksi muuntaen ...
Ja runkoni oma vahvani iskut ottaa vastaan ei tule teitä vastaan ... Juurien tärkein tehtävä on minua pidellä pystyssä . Runkoni vahva ei tuulessa väpätä vaan vahvana seisoo ja jokaisen kelin katsoo ... Lehteni tuulessa kahisee , syksyllä vapisee , talvella maaksi maantuu , ja keväisin uudet silmut valoon kurkottaa ...

Mutta vaikka olenkin kuin puu järkähtämätön ja silleen :

Elän eteenpäin ja liikun . Kävelen.
Minulle on annettu ilmaa ja kyky hengittää...


Olen pahoillani että posliinuinukeista ei nyt ollut kuvaa vaikka se olikin tämän blogin pääasiallinen tarkoitus ... Mutta yritän nyt jatkaa etenpäin tavoittelen sitä unelmaani omasta yksiöstä ja hiljaisten iltojen opiskelutuokijoita .... Ja unelmia niistä kesäilloista kaverien kaa nurtsilla kattoen taivaan tähtiverhoa ...


<3:llä RA

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Konfirmaatio

28.6.2015
Tänään minut konfirmoitiin . Sain keltaisen ruusun ryhmäni isoselta sekä pinkin entisen perhekotini edustajalta ja kirkkaan punaisen perheeltäni... Juhlissa oli käymässä eräs kaverini perhekotini porukkaa sekä perheeni . Ei siis mitään suurta katrasta minä ja 4 muuta mutta olihan se kivaa.
 
Sain rippilahjaksi korun , rahan säästöpossu , päivyrin , kultakorut ... No sain vähän kaiken laista ... Pelkään että antamani rippilahja samalla riparilla olleelle tutulleni oli hieman pieni muta toivon että hän piti siitä . Se oli musta pitsinen paita .
Mutta sainhan minä raamatunkin <3. Eikös se ollutkin koko jutun pää asia.
 
I,m realy happy abot thant I got to the confirmation .
Ther was my family and one of my frends . I didin´'t get meny of present but
I think that the tought was the moust importan .
 
 
 
Siinä on todistus ripiltä pääsemisestäni . Raamattu nimittäin.
 
 
Siinä taas on perheeltäni saamani ruusu . <3


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tän päivän ...

Tässä se tämän päivän kuva jonka unohdinkin laittaa.





UUsiksi meni

Aurinkoa ja pouta pilviä
 
Tänään on oltu aurinkoista mutta rupesi juuri äsken satamaan . Olen juuri muuttamassa ja se tuo minulle hieman perhosia vatsaan sillä tutustun uusiin ihmisiin ja kaikkea .
En ole ollut viime aikoina paljon ulkona muuta kun eilen  mutta ajattelin päivittää kuvia niiltä ajoilta kun olin ulkoilemassa.
 
Sain tuossa myös pari uutta kaveria ja olen heistä kovin iloinen . Vaikka en tiedäkään tapaammeko enää muut toivon sitä sillä he olivat mukavaa seuraa .
 
Tässä kuvassa otimme aurinkoa Juhannuksena...

Tein kummallekin nukelle kukka seppeleet <3
 
<3:llä RA
 


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

paluu arkeen

Konfirmaatioon kuokkimaan


Oltiin menossa ihan tavan kirkkoon ottamaan vikaa merkintää rippikoulu passiini ja siellä olikin konfirmaatio messu ... No ei siinä mitään mutta kun messu oli hieman pitkä .
No siinäkään ei olisi ollut mitään jos olisin nukkunut kahden vuorokauden aikana enemmän kuis about 5h . Ja ei siinäkään mitää jos polveni ei olisi auki yhä 30.5.2015 päivänä tapahtuneen kaatumiseni johdosta .... .... Sillo oli muuten syntymäpäiväni .

Oli vähän outo olo kun sain lahjaksi 16 vuotta täyttämisestäni noin 1cm syvän haavan joka oli kuin elämäni . Pitkään auki , todella kipeä mutta paras mahdollinen sillä se on ainoa elämäni . No opinpaha kunnioittamaan onnen tunnetta ...


Mutta olenhan onnellinen kun viimein mereltä kotona kävin vaikka jälleen seilaan omalla ulapallani ...


<3 : llä Thilhia
(<3:llä RA)

  Nimimerkillä hyvin nukkunut ...


Ja vähä jotain musiikkiaki tähä päivityksee =)


 

lauantai 13. kesäkuuta 2015

mini mix viljelmät

Kasvattamassa
 
 
Tänään merityttö Tilhia joka oli muuten saanut nimensä tilhen laulu aikaan tapahtuneen synnytyksen takia ...
 
Joo ... Siis (tänään) thilhia istuttu minimix mansikkamaalle mansikkaa ja mini nix peruna maalle perunaa ...
 
Hän tuli pitkästä aikaa meriltä maalle perhettä tapaamaan niin kuin tuhlaaja poika aikanaan ...
 
 
Ensimmäisenä maahan tultuaan äiti armas teki hänelle kampauksen .
(Siis minun äiti )
 
Ja tässä on meidän tekemä kasvimaa ....
(minun , äidin ja veikan )
 
 
<3:llä RA
 

aloitus

Posliiniset kasvot
 
 
 
Tänään luon sivut joten päivitys on lyhyt .
 
Olen 16 vuotias tyttö ja harrastan musiikkia , piirtoa sekä posliininukkeja.
 
Omistan nykyään neljä ja ajattelin tähän laittaa niistä "tarinoita" ja kuvia .
 
 
Tässä ovat kaksi ensimmäistä nukkeani en nimeä heitä pysyvästi vaan kirjoitan heistä tarinoita aina
hieman eri nimillä...
 
 
Pidän muustakin söpöstä tässä on esim. kanini nimeltä Ruusu ja minun tekemä pitsinen kanin oma huopa... ps. Koska se on tuhonnut jo 2 omaani ...