Lapsuus & Nuoruus
Tätä hetkeä ei olisi ilman menneisyyttä , mutta tulevaisuus on nykyhetken päätöksien summaa ...
Tämä tuli mieleeni kun luin pikkuveljelleni omaa lapsuuden kirjaani ... Aika muuttuu samoin kuin kasvatustavat ja lelut .
Aloitetaan vanhimmasta ...
Tämä on isäpuoleni lapsuus ...
Hänen vanhempansa olivat jo aikuisia hänet saadessaan ja sen verran varakaita että leluihinkin oli varaa ... Mutta aika oli kuitenkin mitä oli ...
Niin kuin lasten kirjan kuvista näkyy kadulla olevia koiria lyötiin koska oltiin ¨ahneita¨.
Ja supersankareita leikittiin pihalla , kiipeiltiin puissa ja niin edespäin ... Ulkona poikien energistä ja siipiään kokeilevaa lapsuutta ja kotona rauha ja ruokaa ja ei kun uudestaan leikkimään ...
Seuraavana on ...
Mummini oli teini äiti ... Eli äitini leluja olivat käpylehmät ja kaarna veneet . Leikit sijoittuivat purojen luo ja ulkona muuta tehdessä . Kotona käytiin syömässä ja taas pihalle yksin ja/tai kavereiden kanssa . Leluja ei pahemmin ollut sillä siinä elämäntilanteessa lelut eivät oikein olleet niin helppoja saada ... Ja olihan mummikin vasta opettelemassa vanhemmuutta .
Seuraavana minä ...
Äitini piti minua kuin haurasta kukkaa kämmenellä että minä en kovettuisi ennen aikojani . Ekan kerran kaverillakin kylässä kävin kakkosluokalla ... Mutta pahuutta näin kodin ulkopuolella jo ennen sitä , mutta niistä ei sen enempää ... Lapsuuteni oli turvallinen ja hauras kuin mitä kauneimmalla kukalla ja lensin perhosen siivin ...
Nykyhetken lapsi ...
Pikkuveljeni on syntynyt tekniikan tähän nykyisyyteen . Joka sukupolven lapset ovat viettäneet suuren osan ajasta luonnossa mutta tämä nykyisyys/tekniikan maailma houkuttelee lapsia sisälle pelaamaan pelejä ja leikkipuistot autioituvat ... Pikkuveikkani tulee saamaan ihanan ja turvallisen lapsuuden ... Kaikki me rakastamme Pikkuveljeäni ja hän saa aina tulla halaamaan jokaista meistä kun siltä tuntuu ...
Teini ikä sekä varhainen nuoruus
Iso pappani ....
Tämä on pula-ajan hienoin lelu . Sama kuin joskus oli pöytähopeat ... Pula-aikana jolta tämä isäpuolenisuvun lelu on , äitini suvun puolelta oleva Isopappani oli 13 vuotta ja koki rankkaa nuoruutta ... Hän joutui ruokkimaan naapurin nälkiintyneitä hevosia kaarnalla kun muuta ei ollut ..
Ensimmäisen maailmansodan aikana koettujen nälkävuosien muisto sai suomalaiset varpailleen, kun maailmanlaajuinen lama toi tullessaan suurtyöttömyyden lisäksi uuden pula-ajan. Vaikka 1930-luvun alussa Suomessakin oli nousussa uusi ja urbaani kulutuskulttuuri, jonka myötä radion, puhelimen ja levysoittimen kaltaiset kulutustavarat yleistyivät ihmisten arjessa, lupaava kehitys moderniksi yhteiskunnaksi katkesi kansainväliseen talouskriisiin.
Isopappa viimeisessä kirjeessään ennen kuolemaansa sanoi minulle haluavansa kertoa minulle jotain Suomen pula ajoista ... Hän halusi kertoa mitä sukulaisteni elämästä Suomen pula-aikaan mutta ei ikinä ehtinyt... Haluan kuulla niistä ajoista ... Haluan tietää se mitä Isopappani halusi minun tietävän ...
Rauha hänen muistolleen .
Isäpuoleni ....
Hän eli rock'n' roll nuoruuden Elvis Presleyn musiikin tahtiin... Se oli nahkatakkien ja spittarien aikaa .... 70-80 - luvulla ...
Äiti ...
Äitini oli kilpatanssija ... Hänellä oli ihania ystäviä jotka olivat hänen tukenaan ja hauskaakin tuli pidettyä . Äitini kilpatanssipuvut olivat ihania Mummi teki Äitini vakiopuvut ja yhden keltaisen lattaripuvun he ostivat . Vanhempana Äiti teki pukuja itse . Äitini tanssi Suomen SM-kisoissakin mutta sijoittui B-luokkaan . Mutta onhan tuo kuitenkin aivan mahtava kokemus . En itse pääsisi niinkään pitkälle , mutta enhän minä koskaan niin pitkän tanssia harrastanutkaan ....
Oma teini-ikäni ...
Se oli pitkään kilttiä kujin omassa porukassani ja piristin lapsia joiden olot eivät olleet sitä mitä omani ... Annoin kovistytön leikkiä äitini kilpapuku päällä prinsessaa kanssani ... Ujon tytön revin kotoaan liikkeelle leikkimään kukkulankuningasta kanssani ... Hiljaisen tytön otin mukaani metsään leikkimään haltijoita ja metsänhenki ...
Mutta sitten muutimme pois näiden rakkaiden kaverieni luota ja tuo tuska ....
Sitten koitti Isopapan aika poistua taivaisiin ...
Sain isähahmon Isäpuolestani ....
Hakeuduin toisiin porukkoihin ... Halusin peittää aina puolet kasvoistani ... Piilotin itkuni hiuksien taakse ... Juoksin pihalle kotoani ... Vahvat ihmiset kohtaavat vaikeudet itkemättä , ette tule näkemään itkuani vapaaehtoisesti , ajattelin ...
Lähdin kovisten luota ja koulussa siitä tehtiin suuri numero mutta jo 7lk sain uudet kiltimmät ¨kovikset¨ tuekseni ... Luin nurkassa kuolemasta ja vampyyreistä ... Yli suoriuduin koulussa kunnes 8lk en enää pystynyt pitämään kulissiani yllä ... En mennyt tunneille ja minulla alkoi muuttokierre ...
Olen yhä nuori mutta olen päässyt tuon ajan yli ... Nuo ensimmäiset tyttökaverini ovat yhä iso osa elämästäni ja merkitsevät minulle paljon <3 .
Uskon että olen yhä se joka piristää kavereitaan ja tukee muita mutta nykyään omat voimavarani ovat vain rajallisemmat ja tiedostan sen paremmin ...
Mutta te kaikki tiedätte että olette minulle tärkeitä ja aijon jakaa sitä rakkautta eteenpäin jonka olen osakseni saanut ... Isona pyrin olemaan työssä jossa voin auttaa yhteiskunnassa näitä surullisia ja piristää heitä .
Lapsuus ei ole syntymästä kuluva aika tiettyyn ikään saakka jolloin ollaan aikuisia ja lopetetaan lapsellisuudet ... Lapsuus on maailma missä kukaan ei kuole ...
Rakkaat pysykää lapsenmielisinä loppuun saakka .
<3:llä RA
