alle paritkymmenet

Aikaa on alle 20 min etä bussini saapuu. Who even knows if it comes ... if i find it ... What if someone in that buss disturbes the driver and we all die?

Englantini ei ole hyvä mutta minulla on ollut pelottavia kokemuksia onnibusseista sillä ekaa kertaa kun ikinä olin kyydissä meidän kylkeen ajoi parikymppiset naiset koska he väistivät jänistä ja melkein ajoimme ojaan...
  Justa saying. I can remember that allways. Mutta jälleen tämä ei ole aihe jota käsittelemme. Mennään taas alitajuntani syvimpiin sopukoihin? You redy?

...Video joka oli tässä on poistettu youtubesta...       

Itketkö unissasi vai oletko valveilla

Kun menet kotiin. Otas askeleen toisensa jälkeen. Luokkalaisesi kävelevät edessäsi mutta olet se yksi joka on kaikkien selkien takana.Kaikki oli hyvin eilen. Teitkö jotain väärin kun kukaan ei katso sinuun. Mutta lopultakin he puhuvat katsovat ja kysyvät masentaako ja sanot että nähdään joskus...Kaikki menevät työssäoppiin ja lähipäiviä ei ole enää monia...

Miten se saakaan sinut tuntemaan oloso ulkopuoliseksi omasta kehostasi. Kaikki toistuu jälleen. En halua kotiin, en halua palata omaan kauniiseen vankilaani olemaan yksin enkä halua virtuaalisesti puhelimella puhua ihmisille... En halua purkaa yksin muutto tavaroita. Haluan että minua kohdeltaisiin kuin ihmistä ja kunnioitettaisiin tavalla jolla kunnioitan kaikkia muita mutta vaikka kunnioitttaisin muita se ei oikeuta minua vaatimaan mitään. 

Kun olet kerran kadottanut itsesi ja palasetkin ovat hukassa joista sinut on luotu niiden kasaaminen hankaloituu radikaalisti. Mitä teenkin työnnän kipua kauemmaksi.Tänään en kyennyt mennä aikaisin nukkumaan,en purkamaan kasseja enkä lukemaan huomiseen kokeeseen. Minä ahdistuin ja kävin hakemassa lähikaupasta ruokaa.

Revit palasen toisensa jälkeen irti sielustani. Uhrasit itsesi yksinäisyyden keskellä nähdäksesi kuolleita jälleen. Autat elollisia ja pelkäät kuolaksesi elämää. Mutta jostain syystä et ole vieläkään valmis täältä lähtemään.Maiilma on mielestäsi kaunis etkä kykene elämän ja todellisuuden kauneutta hylkäämään. Näät kauneutta kaikkialla ja kaikessa , mutta sinuun sattuu tällä hetkellä niin ettet saa edes hädin tuskin henkeä.

!

Minuun sattuu. Olen vakavasti masentunut osa yhteiskuntaa joka yhä yrittää päästä jaloilleen mutta vaikka kykeneekin rakastamaan ja välittämään ...Ei kykene kyllin pitkään olemaan läsnä kehossaan että saisi todellisuudesta otetta.

<3:llä RA

molemmin puolista yksipuolista rakastumista kun läpinäkyva kalvo on jälleen noussut välillemme

Kadonnut kuori kohotti katseensa

Siemaillessaan aamu teetä sekä keitellessään kaurapuuroa tyttö tuo valmistautui uuteen aamuun, uuteen koitokseen, uuten yritykseen kohottaa pää ja esittää elävää muiden kohtalotovereidensa keskellä. Lähes jokainen ,jokaikinen , vastaantulija kaikki käveleviä koneita. Missä tunteet ,missä järki?

Avasi oven jos toisenkin, yksikään kivi ei jää kääntämättä. Mutta siltikään ei mikään riitä. Haluaa jännitystä, jotain uutta. Antakaa minulle lupa tuntea jotain muuta, kipua ,tuskaa sekä karaistusta kaipaaa enää en. Näin silmissäsi sen olit erillainen, sekaisin, pelokkaana jostakin.

Avasi hän silmäni mutta edusti hänkin arvoja joita en kestä :

(Kaikkia kuuluu kunnioitaa eikä kukaan ole toisen herra. Poika tämä oli itsensä herra , mutta luuli olevansa jalustalla verrattuna kaikkiin muihin. Ei hänkään ole parempi toista , kaikki me mullaksi muututaan ennemmin tai myöhemmin.)

Tyttö oli lopussa, ei jaksa enää, eikykene nousemaan. Ihmisiä oli ympärillä päivittäin liikaa, pelkkää pahuutta sekä uhkaa. Kotiinsa saavuttuaan tukena häntä tuo erillainen ihminen odottaa. Tyttö nostaa taas katseensa hokee kaiken olevan hyvin , uudelleen, uudelleen eedelleen ja uudelleen. Rojahtaa miehen eteen ja itkee... Hän etti ottaa kiinni ennen kuin pääni iskeytyi maahan, sanoi jo siinä vaiheessa eroa... Ei tämä ole sinun kuntosi arvoista. Kuukausi tolkulla tyyttö yhä odotti unnes vaihtoi koulua. Kysymys kuuluu oliko vaihto askel parempaan?

No ei se ollut todellakaan...

Tyttö joutui ahdistelevan,egoistisen sovinisti opettajan silmä tikuksi... Pakeniko hän? Ei ei vieläkään.... Rikkoi itsensä loppuun saakka. Rakasti poikaa tuota yhtä vahvasti itsensä kadottanutta, tytön sielussa keväinen tuuli tuiversi ja linnut lirkutti keskellä autiomaata kun poika tuo lähti mukaan eztemporein uusiin seikkailuihin kun paikallakaan ei voinnut pysyö sekä yksin ilman suojelusta tyttö ei enää uskalla liikkua.

Kaikki sujui paremmin kuin hyvin, traumoja kohdattiin, elämän tasoa ajoittain paranneltiin , elämää filosofointiin sekä taidetta tehtiin, jossain siinä sivussa kai rakastuttiin...

Koskaan tule tyttö ei tietämään. 

Mitä oli mies miehiään?

Mitä mieli tuo piti sisällään?

Miksi mies ei nähnyt lopulta muuta kuin itseään?

Ja niin esirippu laskeutui ja esitys päättyi, kaikkien sitä kaukaa ihmetellen vaikka kukaan ei ikinä nähnyt tai tuntenut totuutta edes osallisista...

Ensimmäinen kirje joka on jälkeen päin aina se kivuliain

Kolmaskin kivi käännetty

Käänsin kaikki kivet, jokaisen sivun käänsin... 

• Vai käänsinkö lopultakaan yhtäkään, tuiversiko tuuli ja antoi koko kirjan kaikkien sivujen tanssahdella kannesta kanteen? 
• Olinko oman elämäni herra tuolloinkaan? 
• Tapahtuiko kaikki vaan itsestään minun asioihin ollenkaan vaikuttamatta?

Kysyn itseltäni näitä kysymyksiä nykyisin. Mutta syvällä sisimmässäni tiedän että annoin tuulen vain tuivertaa. Olen luonteeltani sellainen. Tanssin itse mukana tuulen tanssittaessa elämäni sivuja luku luvulta. Saatan välillä pysähtyä pidellä puhdasta sivua edessäni kirjoittaa muutaman sanan tai juonen käännettä dramatisoida mutta sitten tuuli jälleen tansitta sivuja ja elämääni kuin kirjottaisi itse itsensä muodostaen luvut. 

On minun vuoroni. Vai onko minulla koskaan ollut oma vuoroa? Olenko omien tapojeni orja vai kykenenkö muuttamaan tapani? Ovatko tapani vain osa persoonallisuuttani vai juurtuneita paheita? Elämäni on kuin oravan pyörä, aina samaan aikaan vuodesta tapahtuu samat asiat . Uusissa ihmis suhteissa toistuu aina samat kaava ja suurin osa niistä päätty samankaltaisita syistä. En syytä muita elämästäni sillä elämäni toistaa itseään niinkuin minäkin. Paitsi silloin kun se ei toistakkaan itseään.

Aijon lähteä rinkka reissaamaan kesällä. Tyhjennän jääkaappini, otan teltan, makuupussin, ilmatäyttöisen makuualustan, matka mukin, termarin, kynän ja paperia, kameran , lompakon ja parit vaihtovaatteet. Jätän puhelimen kotiin ja lähden sammoamaan oikein olan takaa. Annan pitkästä aikaa elämän jälleen kuljettaa. En ole täysin päättänyt minne menen. Ideana olisi että lähtisin bussilla ja olisin kohteessani viikon ja palaisin asemalle jonne menin ja tulisin sieltä jostain seikkailemasta bussilla takaisin koti kuntaani. 

Toivon että tämä ei ollut aivan liian monimutkainen selitys.

Sain järjestettyä myös kajakilleni vihdoin paikan ja kuljetuksen, päätin lähteä kaverini kanssa festareille vaikka laiskuuttani en ole vielä lippuja hankkinut.

Runoja olen joitain raapustaa koittanut , kai siitäkin joskus tulevaisuudessa voi hyötyä olla. Kitara oppia koittanut kertailla ja yhä minä kitaraani ja sen soundia rakastan. Olen vain hyvin harmissani kun en koskaan päättänyt tunneilla käydä vaan rajoituin tulostamiini sointuihin ja kappaleisiin vaikka kursseja olisi ollut, mahdollisuuksia. Olen kuitenkin aina ollut itsenäisesti oppiva ja harjoitteleva ihminen. Kai minua ei vain tarkoitettu kitaristiksi.

Tämä päivitys oli nyt pää asiassa updaittia elämästäni mutta kasuaaleja normaalejakin tekstejä on varmaankin tulossa sillä sain vihdoinkin asiakseni hankkia kannettavan tietokoneen ja se onkin nyt helpottanut elämää jo ensimmäisillä päivillään kotiini tultua.

<3llä:RA

Kurotellen keskellä valoa lentävää valkeaa kyyhkyistä

Sidottuna kiinni tyttö vaikeroi. Sidottuna sänkyyn hän sätkii kauhusta tuntikausia ja kadottaa ajantajun. Huoneeseen kävelee hullunnäköinen nainen kädessään läpinäkyvä kippo jossa oli pillerit. Sätkit kauhusta itket ja selität ettet kestä enää yhtää enempää. Kukaan ei tiedä että olet siellä eikä kukaan ole tulossa auttamaan sinua ja heillä on laillisesti lupa kohdella sinua näin. Et halua luurankojen palaavan ja veren seuraavan sinua seinillä. Et halu kuulla kiljuvaa ääntä... Nainen tulee uudelleen itket ja rukoilet mielessäsi kuolleita henkiä pelastamaan ja hellittämään otetta ... Itket ja rukoilet ettet ikinä unohda kuka sinut heitti tähän laitos ja lääkäri kierteeseen. Uupuneena nielet pillerin ja punaiset sarvipäiset nyljetyt ihmislpset rupeavat liukenemaan ulos seinien sisältä ja verta valuu huoneen liitoksista ja lääkäritakissa oleva nainen kehuu sinua kuinka viimeinkin luovutit ja suostuit kuuntelemaan.

Nainenei olisi voinnut olla enempää väärässä... Siitä alkoi taistelu omasta itsestään kiinnipidosta. Koitit vain hallita itseäsi ja hallita päätäsi ja taistella lääkettä vastaan. Lakkaat syömästä sillä sinä tapat eläimiä syömällä ja kehosi ei edes hyödynnä saamaansa ravinto silä aineenvaihduntasi on liian nopea. Kuihdut silmissä ja kukaan valkotakkinen ei huomioi. 

Jonossa kaadut tuttusi taakse ja hän huolestuu. Seuravassa hetkessä oletkin niin heikkona ettet nää eteesi ja sinulle pakottaa omenan suuhun toinen potilas sillä valkotakkeja ei koskaan kiinnostanutkaan hyvinvointisi.

Huudat apua joka solullasi etkä enää ikinä todella hallitse enää päätäsi. Kaikki katoaa ympäriltäsi uudelleen ja uudelleen ajan mittaan. Näetkö sinä minua? En niin minäkään.

<3:llä RA

heikko vanha muisti

Heikko vahingoittuva muisto

Muistot ovat heikkoja jo vahingoittuneessa mielessä. Niin helposti vähättelet omaa pahaa oloasi tai jokin vanha muisto nousee pintaan pienistä vastoinkäymisistä ja jokin pieni asia syntyy mahdottomaksi suorittaa.

Katselin vanhoja kuvia ja rupesin tiedostamaan Olleeni oudommassa paikassa henkisesti mitä olisin ikinä ennen ensi istumalta uskonut. Se ei ollut raskaan taakan alhainen ahdistus eikä puhjaton suru joka silmistäni näkyi. Se oli kadotus. Puhdas ihmetys. Kuin ruumissani ei olisi ollut ketään läsnä. Kuin puhuisi identtiteetti ongelmasta... Mutta onko se lopulta sellainenkaan ongelma jos ei edes tiedä miksi on kasvanut.

Tämän kokemuksen pohjalta tarina:

 Olipa kerran Tyttö jonka nimi oli Violenz.

Violenz pysähtyi istumaan ja katsoi käsiään. Niinkuin minäkin hän tunsi että se oli vasta eilen kun hänen kätensä olivat 100 kertaa pienemmät. Aivan kuin kädet eivät olisi kuuluneet hänelle vaan olisivat olleet ison jättoläis aikuisen. Violenz mietti mitä kaikkea nuo kädet olivat tehneet ja näki ettei kädet nuo enää olleet sileät. Ne olivat arpien täyttämät ja luiset. Violenz nousi ylös hoiperrellen sillä raha oli tiukassa ja tyttö parka ei ollut syönnyt hyvin viikkoon. Tytöllä ei ollut ketän joka olisi ollut auttamassa. toiset olisivat tuominneet, toiset pitäneet heikkona ja kolmannes olisi odottanut vastapalvelusta tai loukkaantunut jos tyttö ei olisi kyennyt miellyttämään. Tyttö hoiperteli Sohvalle ja nukahti, vain herätäkseen huomiseen yhä nälkäisempänä. Raha ei ikinä ollut tyttöä kiinnostanut eikä sen suhteen pihtaillut. Osti pää asiassa ruokaa mutta silloin tällöin taiteelisia tarvikkeita jotta pystyisi ilmaisemaan itseää. 

Siinä tyttö jälleen istui. Mietti kuinka kaikki näkivät hänet ja tulkitsivat hänen käytöstäään niin että hänellä olisi ollut edes jonkin tason persoonallisuus. Tyttö oli vain rento eikä korvaansa lotkauttanut ennen kuin koki itsensä uhatuksi ja koitti mielyttää muita ja tulla kaikkien kanssa toimeen jotta saisi luotua turvallisia tuttuja ja turvapaikkoja. 

Mutta tyttö oli vain tyhjä kuori... Yhä edelleen kuori ennakoi uhkan ja täten vältteli kaikkia tilanteita joissa tyttö oli ollut uhattuna tai jotka muistuttivat kyseisiä tilanteita. Mutta ''sielua'' tytöllä ei ollut. Sen hän myimuukalaisille rukoillessaan. Mitä hän sitten arvosti niin paljon että jatkuvasti rukoili Jumalalle ja otti yhteyttä henkiin uhratakseen itseään. 

Se oli joain tytölle tärkeää ja niitä oli useampia... Niitä suojellakseen tyttö oli valmis antamaan olennoille vapauden kulkea hänen lävitseen ja kiinnittyä häneen ja kulkea hänen mukanaan. Tyttö aisti asioita jotka olivat suurempia kuin hän ja vain ja ainoastaan niiden kanssa tyttö kykeni kommunikoimaan. Kaiken muun tyttö teki suojellakseen eläviä. Tyttö ei halunnut satuttaa yhtäkään sielua ja vilpittömästi koitti tukea muita ja suojata itseään.

Tytöllä oli yksi tapa saada tyhjästä päästään jotain kommunikaation kaltaista ulkomaailmaan. Se asia oli taide ja kirjoitus. Hän kykeni havainnollistamaan hyvinkin tarkaan tunteitaan, näkemäänsä, koemaansa ja aistimaansa. Hänellä oli kuvamuisti ja taito välittää tunteita paperille mutta vain kiinostuneimmat ja fiksuimmat ihmiset kykenivät tulkitsemaan tytön tekemiä kuviä.

Älä katso tyttöä silmiin. Älä kävele hänen ohi kadulla. Älä kosketa.

<3:llä RA