Tyhjä huuto

Kun huudat ja kiljut vastauksia ja apua. Huudat ja häädät kaikki ihmiset. Kukaan ei katso kahdesti. Tuli päivä kun joku huomasi sinut kun olit vain hiljaa. Tuli päivä kun olit hiljaa ja ihmiset halusivat nähdä, kuulla, ymmärtää ja tunte sinut. Huusit ääneen että he katsoisivat mutta käännytitkin täten kaikki kauemmaksi itsestäsi . 

Lopultakaan kukaan ei kuule ei näe. 

Huusin uudelleen ja uudelleen.

Ääneni loppui ja halasin tyhjyyttä. Elämän pohja ja perusta eivät varota ennen katoamistaan.

Opin uomaan itsestämi kovan . En luonnut kuorta ... Ehei , vaikka asian voisi niinkin ilmaista. Minä päästin sen katoamaan ... sen mitä minusta oli jäljellä. 

Silmät suljin . Ne pysyivät kiinni koko ajan kun kauheita tapahtui . Suljin mielen ja järjen. Kun uhka hälveni , silmäni aukaisin ja näin että keho oli yksin ottanut iskut vastaan. Mitä minusta oli jäljellä... Keho jonka kasvamista en ollut huomannut, joka oli rikki sieltä sun täältä ja sulkeutuneen kadonneen itseni.

Yhä olen hävöksissä ja huudan. Yhä huudan ihmisiä luokseni ja sen vaikutus on yhä sama . He eivät halua siksi tulla lähellekkään.

On ihmisiä jotka näkevät sen kaiken läpi mutta otan askeleen takavasemmalle sulkeudun ja katsos keppanaa en ole taaskaan läsnä. 

itseleensä omien tunteiden tunnustamisesa ja eteenpäin liikkumisesta.

Kirjoitan jälleen tytöstä vihreä tie tuhosi tuonelan teksteissä ja joka on vieraillut monissa muissakin teksteissäni anonyyminä ja tänään me nimeämme hänet. Henrika joka on muunneltu nimi piispa Henrikin kunniaksi jonka suomen Lalli tappoi. 

Keksimäni nimi tunuukin kuvastava harvinaisen hyvin henkilöä jota sillä yritämme kuvailla... Mutta kumminkin... 

En kykene tähän ... olen kertonut tarinoita henkilöstä ennenkin... 

Haluan hänet lähelle ... kaipaan häntä.. vihaan häntä... enkä koskaan tule kertomaan hänelle koko totuutta sillä ei hänkään ikinä minulle kerro mitään... aina on kiire muualle ja eniten hajottaa tieto etten ikinä avannut tai tulekkaan avaamaan suutani. 

Haluan kertoa S:älle miltä minusta tuntui hänen kanssaan ja haluaisin puhua mitä hän kaveruudestamme ajattelee ja kysyä onko outoa jos rakastan häntä ylenpalttisen paljon kaverina ... Rakastan häntä enemmän kuin ketään johon olen ikinä ihastunut mutta pidän häntä vain läheisenä frendinä ja minulla on oudon ristiritainen tunne enkä kai ikinä asiasta tule hänelle mainitsemaan.

on henkilö K joka muistuttaa paljon henkilö S:ssän tapausta mutta häntä en rakasta... Hänestä välitän ja haluaisin herätä hänen vierestään... hän on välillä sanonut tai lähettänyt viestitse asioita jotka ovat kuulostaneet siltä että hän olisi kiinnostunut mutta en ole romanttisesti kiinnostnut hänestä. Haluaisin olla hänen pikkusisko ja elää hänen kanssaan ja pitää hauskaa ... Mutta kaverinhan ei kuuluisi ajatella näin !?! ... enkä hänellekkään tule ikinä avautumaan mutta haluaisin hänen tietävän ....

Ja nyt jälleen tarvitsisin halin .. en kestä kuinka paljon pidän salassa ajatuksiani ja tunteitani mutta kun asioiden selittäminen on liian vaikeaa ... kiusaannun ja lopulta joku ymärtää jotain väärin tai en enää kehtaakkan selittää loppuun asti  tai jännitän turhasta niin paljon että pyörryn jos selitän asiaa esm. puhelimitse se aiheuttaa vain turhia outoja tilanteita kun toinen ei yhtäkkiä enää vastaakkaan luurin toisessa päässä...

Ja mitä henkilöön Henrika tulee niin en osaa sanoa. Kerran mustan kulman minulta sai kun pelleiltiin ja sanoi myöhemmin että ok se oli vahinko aina hän asian kumminkin nostaa esille. jos keltainen auto tulee ja läpsäisen toteaa myöhemmin ettei halua olla nyrkkeilysäkki . Vetäytyy sisäänpäin ja suojautuu kuoreensa seurassani joka saa minussa heräämään vanhan pahan puoleni . Jos joku piiloutuu kuoreensa saan pakkomielteen pakottaa ihmisen vaikka ahdistuskohtauksen partaalle jotta hän avautuu kuplastaan ...kun ihminen menee kuplaan en kestä ... se vituttaa ... ja se kun yritän luontoani vastaan sotia on säälittävää... 

Kun vietin hänen kanssa aikaa halusin olla tämän kanssa mutta heti sillä sekunnilla kun tulin ilmapiiri oli teennäinen ja hän oli kuplassaan ... ja halusin vain kokoajan itse lähteä tai saada häne pois kuplastaan ja kummassakaan en onnistunut.

Himoitsen tällähetkellä että joku olisi läsnä... Olisi mielipuolinen , psykopaatti tai vaikka nekrofiili joka haluaisi tappaa minut ennen seksiä. Halun jotain rehellistä. HALUAN JÄLLEEN TUNTEA. 

En pelkää miten minulle käy kun ei tarinani kumminkaan ole loppumassa hyvin olenhan sentään kirottu lapsi jo syntymästäni saakka ollut. Mutta anna hyvä jumala minun tuntea edes kipua tämän kerran äläkä tukahduta minua tähän tyhjyyteen jossa en voi enää pitkään hengittää.

Jos tämä jatkuu näin vielä puoli vuotta minä luovutan kasvatan siivet selkään enkä enää tukehdu... 

...lakkan hengittämästä...  

KUmpi

Pohdin pitkään kummasta kirjoittaisin :

kadonneiden kirjojen sisälle kirjoitetuista kohtloista 

vai...

... itseleensä omien tunteiden tunnustamisesa ja eteenpäin liikkumisesta.

Vaistoni sanoo että minun kuuluisi kirjoitella ja kiitellä että voin olla täällä näin vapaa ja että haluaisin teille tehdä tästä turvallisen ja kivan paikan katsella elämääni ja että olisin aktiivisenpi ... Se en ole minä. 

... minä pelkään... ...pelkään kuollakseni että haihdun vain ilmaan jos kerron kuka tai mikä olen...

...en koita olla mysteeri en vain koe että kenelläkään olisi kiinnostusta tarpeeksi kuuntelemaan tai en näe elämääni ... fantasioitani tai tarinoitani tarpeellisina ihmisten arkeen. 

Mutta täällä minä jälleen olen ja haluan puhua teille.... Haluan tälle sivustolle jälleen vuodattaa itseäni jotta kokisin edes jonkun joskus kykenevän näkemään minut. Tämä on minun päiväkirjani jotaannan muiden lukea jotta joku joskus voisi todella nähdä tai tietää ... 

totuus on että jos joku espoosta lukisi kirjoituksiani eikä ikinä olisi tavannut minua hän tuntisi minut paremmin ihmisenä sisimmästäni kuin useimmat kaverini , mutta hän ei taas ymmärtäisi puollustuksiani tai kuorieni toimintaa sillä ei olisi niitä ikinä nähnyt. 

OLEN HUKASSA.

Oranssin kirjan otsikointi

Tämmm

Tämä on minun pahan olonpäiväkirja.

 Tytöllä oli kassisaan vain oransseja asioita. Maustetta , käsi saippuaa , servettejä ja vihko.

Täysin puhdas oranssi vihko jossa oli pehmeä päällys . Oranssi vihko putosi lattille kun tyttö ravisteli ja tyhjensi kassiaan. Tyttö siivosi kaiken muun paikalleen tai laittoi säilöön , mutta vihkon hän ajatuksissaan potkaisi tuolin alle.

Oli kulunut jo kuukausi ... vai olikokin se vasta 2 päivää. Tyttö oli hajalla ... Tytön kädet tärisivät ja hänen varpaidensa eteen oli pudonnut teräesine laukusta . Se oli pudonnut siihen juuri kun hän ahdistuskohtauksen aikaan siivoni ja tyhjensi vanhaa koulu laukkuaan.  Siinä se oli ... ihan kuin terä olisi tuijottanut tyttöä ja kuin se olisi ollut kohtaloa että se putosi juuri tulla hetkellä tytön eteen.

*kiljuntaa*

Tyttö ei suostunut antamaan metallin palalle yliotetta itsestään. Ja siinä hän oli selkä kiinni seinässä itki ja huusi kuinka tahtoo kodin , kuinka tahtoo suojapaikan , kuinka haluaa että joku halaa ja silittää päätä ja lohduttaa niinkuin tytön äiti lohdutti viimeeksi kun tyttö oli alle 13v! 

''OLEN HYLÄTTY LAPSI!''

''OLEN KUSIPÄÄ!''

''MINÄ ANSAITSEN TÄMÄN!''

Tyttö yrittää huutaa mutta ääni jää kurkkuun ja kuuluu kuiskaustakin hiljempaa kun hän ei enää saa henkeä. Hokee mielessään että on syntinen ja kaiken tuon ansaitsee .Olen epäpuhdas kristitty , olen pakana. Olen syntynyt ainoastaan toisen kuoleman takia alunperin ... Olen paholainen , minut kuuluu poltaa roviolla ! Minun punainen pikmentti hiuksissani kertoo noitaverestä... Olen pakana , pahasta syntynyt syntinen ihminen !

Ja niin tyttö itkee kiljuu ja lopulta rauhoittuu kun lamaantuu maahan energian loputtua . Lopulta hänelle iskee mikreeni ... hän kääntyilee kun valmistautuu nousemaan ja näkee siinä makoillessaan oranssin kirjan . ORANSSI KIRJA!

Tyttö ottaa kynän ja kirjoittaa ekalle sivulle niin tylsän normaalin masentuneen tekstin että kukaan ei lukisi siitä eteenpäin.

Ja sen jälkeen kirjoittaa ensimmäisen otsikon.

Juhannus

 Juhannus on taijanomaista aikaa ja juhannus yössä on omaa taikaansa. Ja Juhannus taijoissa on jotain ajatoman kaunista.  Katson ympärilleni kaikki on kaunista ja kaikki on niinkuin kuuluukin. Tämä on kaunis ja minun näköinen paikka , tätä kuuluu kutsua kodiksi. Ja olen täällä yksi. Täysin yksin katsomassa rakkaustarinaa kahdesta naisesta . 

Katsoin tätä viime Juhannuksenakin. Mutta tänä yönä olisi tarkoitus nukkua 7 kukkaa tyynyn alla ja nähdä tuleva rakaansa ... kuuluisi saunoa ... kuuluisi olla suvun kanssa ... Kuuluisi paistaa makkaraa...

Olen sairas... Sairas ... SAIRAS . Minun ei kuulu tykätä toisista tytöistä siinä mielessä . Vuokrafirman talkkaria en saannu kiinni enkä päässyt edes saunaan , mitä sukuun tulee he viettivät keskenään Juhannusta ja olivat mökeillään yms. 

Ei , en ole hylkiö. En olisi halunnutkaan ! En halua olla ihmisten kanssa jotka eivät välitä eivätkä näe kuoren läpi ! Tämä on minun kaltaiseni Juhannus ... Keräsin 7 kukkaa ja poltin ne tämän vihkon päällä . Puhun kauniille nukeleni . Se pitää salaisuuteni eikä satuta minua. Se näkee kuka oikeasti olen .

 Yksi ihminen tuotti minulle kyllkin hyväksytyn ja iloisen olon . Mutta olen liian rikki ... en voi koskaan kuvitella edes uudelleen rupeavani viettämään hänen kanssa aikaa. Hän on liian hyvä ihminen. Pelastan hänet pysyväni loitolla .

Olen hyvä elämään sinkkuna ja vielä parempi peittämään asioita ihmisillä leikkimisen alle.  Minun tulee vain oppia halutsemaan ylenpalttinen katumiseni sekä pelkääminen. 

Elän kerran miksi olisi hätä ? Minun pitää oppia hengittämään uudelleen ja oppia arvostamaan jokaista hengenvetoa.

<3:llä AAR

Ajan kuluessa tyttö kirjoitti lisää ja otsikoita tuli lisää...

Tyttö tiesi ettei kukaan häntä ymmäärtäisi ... Tyttö päätti että hänen kuollessa 3 henkilöa saisivat kopiot Oranssista vihkosta . Ja tytön kuolessa joillekkin annetaan mahdollisuus ymmärtää tyttöä.

Tyttö pelkää sitä mitä ihmiset tekisivät kun näkisivät mikä hän on pohjimmiltaan ja miltä hänestä tunttuu... Yksi ihminen näki liian hyvin hänen läpi , vaikka nimen omaan tyttö yrtti saada jonkun näkemään kuoren läpi ... Lopulta se ei tehnyt muuta kuin sattui henkisesti helvetisti . Näinpä tyttö päätti että elää lopun elämäänsä sellaisena likaisena . Outona lintuna , kauniissa kodissaan ja kauniissa elämässään . Ruumiissaan jota ihmiset kaipaisivat ja pitää kurissa päänsä jota kukaan ei tule täysin tuntemaan ja ei kukaan kykene auttamaan.

Auroora Amanda Ruuskanen

 

stockholm syndrome

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma

Vankilat ... Keskitysleirit ...

Mitenkäs ne eroavatkaan laitoksesta ?

Syndrooman kehitykseen vaikuttaa intensiivisyys sekä kesto , vangin riippuvuus kaappaajasta  sekä panttivangin psygologinen etäisyys auktoriteeteistä. 

 Kuulostaa jotenkin tutulta ... 

Aaaa... niin ... suomen tiukat laitokset joista kovimmat ovat useimmiten yksityisiä. Ja kokemani mukaan suurin osa suomen laitoksista ovat nykyään jonkin isomman yhtiön alaisia mutta yhä arvemmat ovat kunnan ja niissä on omat ''pomonsa'' . 

-korjatkaa joki jos olen väärässä, RA.

 Olen ollut huostaanotettu noin.5vuotta ja huostaan ottoni alkoi kun olin noin.13 .

Olen nähnyt 2 kevyttä laitosta ... Olen nähnyt millaista on nuorten suljetulla akuutilla sekä tutkimus ja hoito puolella. Ja olen nähnyt laitoksen jossa paikan pitäjät palkkasivat väkivaltaisia ohjaajia sekä katsoivat sormiensa välistä nuorten fyysistä kurittamista ja osaltaan kannustivat ohjaajien voimatoimenpiteitä tukemalla nuorten pakko raahausta väkivalloin pelaamaan sählyä jollei nuori suostunut vapaa ehtoisesti .

Sekä olen ollut laitoksessa jossa minut lukittiin omaan huoneeseeni noin puoleksi vuodeksi jotta minua ei hakattaisi ... loppu puolella sitä jatkettiin enemmänkin pelkotilojeni takia joita sain jos kohtasin muita nuoria jotka olivat ennen käynneet kimppuuni ...

Suomen sosiaalitoimi sekä oikeusjärjestelmä mahdollistaa tämän tapahtumisen. Ja tämä laitos jossa erakoiduin puoleksi vuodeksi omaan huoneeseeni ja joka pyrki tukemaan minua oli kovin laitos jossa olen ollut , mutta siellä minua suojeltiin .

Ja laitos jossa sain ohjaajilta kiinnipidon jo ensimmäisenä päivänä siitä että sanoin etten halua kätellä oma hoitajaani on erittäin kehuttu laitos jota on vastaikää laajennettu ja sen toimintaa tuetaan sen luoman maineensa ansiosta ...

Maineen josta minäkin sain maksaa kovan hinnan. kun tarkastajat tulevat he ilmoittavat etukäteen päivän jona tulevat ... Ennen tätä päivää nuoret pakotetaan siivoamaan koko talo sekä omat huoneet . suositellaan että pysytään omissa oloissa tarkastajien saapuessa sekä jos mainitset jotain negatiivista laitoksesta sinulle tulee liikkuma vapauden rajoitus ja parhaimmillaan yhteydenpidon rajoitus joka piilotettaan jonkin nimikkeen alle kuten koti kasvatus keino .  Sama kuin olisit kotiarestissa vanhempiesi johdosta , tällä kertaa vaan koska totesit että sinulla on huono olla ''kotona''. 

No mennäänpä sitten nykyhetkeen ja liu-tellaan sinne tänne vähän lapsuuden juttujani.

6-vuotiaana sain kuulla että en saa tykätä tytöistä se on sairaus

7- vuotiaana muistin nuo sanat uudelleen mielessäni kun ihastuin tyttöön

 9- vuotiaana luulin olevani vakavasti sairas samaisesta syystä

14- vuotiaana kuulin ettei se ole sairaus

Koko lapsuuteni esitin iloista kun äitini tuli kotiin sillä tiesin että hänellä oli ollut rankka päivä enkä haunnut pahentaa hänen oloaan. Välillä sain purkauksia ja siksi ne olivatkin vahvempia sillä patoutuneita tunteita pääsi ulos mutta purkaukset olivat harvinaisia.

Esitin koko ikäni monia rooleja tullakseni hyväksytyksi jollain tasolla ja vasta huostaan otettuna tajusin että minun ei tarvitsisi . 

Kunnes laitos vaihtu paikkaan jossa sain ohjaajilta fyysisiä vammoja usein ja lopulta rupesin itsekkin väkivaltaiseksi heitä kohtaan ja olin ''sodassa'' heitä vastaa sillä halusin pois .

välissä oli kaiken laisia kommelluksia sen jälkeen kun pääsin pois... 

 Ja sitten olin puolivuotta omassa huoneessani piilossa uhkaa joka aluksi oli ollut todellien mutta loppua kohti ei enää ollut mutta jo ohimennyt uhka oli mielessäni yhä uhka sillä sitä oli kestänyt jo niin kauan.

Minulla on tapana heittää ihmisiä elämästäni pois sillä pelkään heidät menettäväni . Mutta eniten kaipaan heitä jotka kohtelivat minua huonosti ja laitoin välit poikki sillä koin tulevani alistetuksi tai nöyryytetyksi tai loukatuksi . Ja näitä ihmisiä minä ikävöin ja ajaattelen ...

Toki ikävöin ajoittain ihmisiä jotka olen onnistunut häätämään luotani käytökselläni vaikka he olisivat olleet mukavia minulle ...

Sodin vahvasti ajatusta vastaan että minulla olisi stockholm syndrooma , mutta ongelmana onkin se että olen aina vihannut sitä tottelevaisia ihmisiä joilla on stockholm syndrooma sekä elokuvia joissa sellaisia piirteitä ilmenee sillä olen aina kokenut itseni anarkistiksi ja erittäin puollustautuvaksi yksineläjäksi joka ei tarvitse kettän .

Ajoittain hylätyksi säälittäväsksi ihmis sieluksikin joka kaipaa läheisyyttä...

Mutta asiaa tarkemmin ajatellessani olen tajunnut erittäin vahvasti itsessäni piirteitä siitä että minulla on ollut jossainvaiheessa elämääni stockhol syndrooma ja nykyään koitan luoda itselleni elämää ja ihmis suhteita joissa minua tossutettaisiin vaikka samalla heitän sellaisia ihmisiä pois elämästäni ... Ja kun he ottavat yhteittä tajuan että kaipaan heitä ja annan udelleen ja uudelleen näille ihmisille mahdollisuuden pistää minut henkisesti hajalle ...

Voin viimeinkin rehellisesti myöntää että minulla on ongelia ... 

suurin ongelmani on että enemmän kuin pelkään ihmisten satuttavan pelkäänkin heidän auttavan ... 

ja olen aivan liian ylpeä ottaakseni apua vastaan...

en anna ihmisille mahdollisuutta olla kilttejä minua kohtaan sillä pelkään silloin menettäväni ihmisen...

en osaa usein ilmaista itseäni tai käyttäytyä kun olen iloinen ... minusta tulee kiusaantunut ja olen päättänyt myöhemmin vaan ingnooraavani moisen ...

en ole pahemmin päässyt olemaan viimeisen 5 vuoden aikana iloinen ja siksi en osaa käyttäytyä vapautuneesti ja iloisesti...

olen aina varautunut jollain tasolla ...

koko ikäni laitoksia ja ongelmiani pakoillen olen viimeinkin pisteessä jossa ei ole enää mitään mitä paeta , mutta juoksen yhä päin tiiliseinää sillä pelkään että jos lopetan juoksemisen mitään ei tapahdukkaan.

Pelkään että ei ole mitään pelättävää tai vihattavaa joka olisi takanani minua jahtaamassa ...

Sillä jos enää ei olekkaan mitään mitä paeta , joudun lopulta pakenemaan itseäni.

Pelkään eniten sitä jos joku on minulle kiltti tai saa minut iloiseksi .

Osaan parhaiten suhtautua siihen jos ja kun loukkaat minua.

 Tämän tajuaminen on ollut ehkä vittumaisin asia elämässäni. Minä ... Minä haluan alitajuisesti käskyjä joltakulta sillä olen liian väsynyt ajattelemaan omalla päälläni. Olen koomatilassa ... Toisessa todellisuudessa . Takanani ei ollut mitään, pakenen ajoittain itseäni vain havahtuakseni tilanteissi joihin en tiedä ilmiselvää käyttäytymis mallia . Havahdun vain siksi hetkeksi ja sitten jatkan zombie elämääni. Pelottavinta tässä on se että kuinka hyvin loppuen lopuksi olen onnistunut oppimaan muiden käyttäytymis malleja ja että kuinka harvoiksi muistikuvani viimeiseltä vuodelta ovat jäänet ... Ja kuinka mun tietoisuuskin rupee pikkuhijaa temppuilemaan ... 

Elän elävää painajaista jossa tajuan hävittäväni itseäni ... Mutta en uskalla pyytää apua sillä en tiedä mitä lopulta kävisi jos saisin apua. jos palaisin jatkuvaan tietoisuuteen laukaisisiko se minulle jälleen masennuksen ja olisiko se sen arvoista . Nyyisin saan noin kerran päivässä joko lievän tai ison paniikki/ahdistus kohtauksen ... mutta ei se ole niin paha kun osaan palata takaisin vain elämään ja toimimaan niiin kuin minun odotetaan toimivan. 

Jos tämä nykyinen arki loppuisi tulisiko muka tilalle jotain parempaa ...

Ja koska unohtelen asioita jotka muistan vasta kun minua muistutetaan , niin kuinka paljon olen unohtanut hetkiä kun olen ollut iloinen ... sillä en muista kuin hataria hetkiä sieltä  täältä jotka ovat ollet iloisia ja rauhoittavia mutta lopultakin olen aina palannut takaisin kooma tilaan ...

<3.llä RA 

Seksistinen maailma

So what !

Seksi myy , seksuaalisuus ja eri seksuaaliset suuntautumiset puhututtaa , seksuaali vähemmistöt jakavat mielipiteitä ja sukupuolia on useampia kuin mies ja nainen!

Entä sitten? Mikä erilaisissa ihmisissä onkaan niin erillaista ... Lopulta kun me kaikki olemme täysin erillaisia ja jokainen meistä poikkeaa jotenkin ''massasta'' , niin nykyäänhän ei enää ole massaa... ?

On vai meidän itse itsellemme luoma kuva siitä kuinka ''kaikki'' muut elävät . Kun todellisuudessa jokaikinen meistä onkin yksilö ja kuuluu useampaan kuin yhteen lokeroon jos rupeaa luokittelemaan ...

jos kuuluu kaikkiin laatikoihin lopulta ei kuulu mihinkään sillä on jo niin uniikki kaikkien noiden piirteiden yhteinen sekoitus, kuin hedelmä salaatti!

Minä olen syntynyt naisen kehoon ... Tai näin yhteiskunta minut määrittelee genitaalialueeni takia ...

En kuitenkaan koe olevani mieleltäni nainen enkä mies. Minulla on piirteitä joita stereotypisesti eri sukupuolen edustajilla on. 

*Esimerkiksi olen erittäin hiljainen . En pahemmin mielipiteisiini anna muiden vaikutta ja täten olen jämti. Ja koen tarvetta että pystyisin fyysisesti suojelemaan kumppaniani. (miehisiä piirteitä? sinä päätät xD)*

* olen ajoittain erittäinkin pikkutarkka ja puran pahan oloni siivoamiseen. Pidän juoruilusta silloin kun kyse ei ole mistään trash talkista. Minulla on tapana stalkata naapureita ikunasta . Koen tarvetta kyetä ruokkimaan läheiseni jos he käyvät kylässä. (Naiselisia piirteitä? sinä päätät. )*

Mutta onhan väritkin punainen ja sininen myöhemmin todettu sukupuolettomiksi asioiksi / ne ovat vain värejä . Joten miksi olisi naiselisia ja miehekkäitä piirteitä?

koen olevani mieleltäni non binery tai neutral... Eli en ole mies enkä nainen henkisesti , mutta fyysinen kehoni on omasta mielestäni naisen ... Ja se on minulle välillä erittäin kiusallista ... Kun minut puetaan naisellisiin tai miehekkäisiin vaatteisiin en koe olevani omassa kehossani ... sen lisäksi kun olen alasti ... en näe kehoani omanani ... En koe että asiaa muuttaisi sekään jos leikkauksessa hankisin itselleni miehen sukupuoli elimen ... sillä en koe olevani mieskään...

Olen kauniiseen naisenkehoon vangittu harhaileva sielu joka ei ole mitenkään mieleltään määriteltävissä tiettyyn leiriin sukupuolellisesti.

siinä on sitten miettimistä kun asia ei jää pelkästään tälle tasolle ...

mutta tämä on se osa mikä on vielä helpompi ymmärtää... tähän liittelen teille hieman kappaleita jotjka sopivat aiheeseen. 

Öinen kadotus kun kaadut kadulla

Shokkitila-täysi lamaantuminen


 Olen stressannut asioita ja hoitanut asioitani yllätävän hyvin tällä viikolla . Kävin elokuvissa, leivoin kaverini kanssa kakun, siivosin,vietin synttäreitäni tätini ja serkujeni kanssa, kävin toisen tädin kanssa keilaamassa, hoidin vakuutusasioita, maistraatin kanssa hoidimme osoite asiani sekä liittymä sopimukseni hoitaminen on yhä kesken...

Olin yhden jos toisenkin ystäväni tukena ... huolehdin kaikesta ... 
Koska taas kerran pakoilin omia ajatuksiani ylisuorittamiseen ... stressaamiseen ja siivoiluun.
Yritän miellyttää kaikkia ympärilläni ja samalla voida hyvin vaikka defenssini ovat kokoajan yllä ...

Käytin itseni aivan loppuun ja  lauantaina havahduin suihkun lattialta ... Tuntui kuin minulla olisi ollut järkyttävän painava palanen rinnassa enkä saisi henkeä. Siinä minä makasin jonkin aikaa vaikka tiesin että kohta olisi lähtö patikka paikalle. Mutta en kyennyt nousemaan ... Makasin lämpimässä vedessä , kehoni pakotti minut ottamaan rennommin... minun oli pakko hidastaa tahtia . Ottaa hetken aikaa henkeä ja myöntää ... kaikki ei ollut hyvin. MIKÄÄN ei ollut hyvin. 

Ja kyllä sitten minä itkin ... kuiskailin hiljaa itselleni ...
-kaikki on hyvin
-haluan kotiin
-missä koti on
-sinä olet kotona

kävin keskustelua itseni kanssa ja k-koitin rauhoitella hysteeristä itseäni . Lopulta pääsinkin siitänousemaan ylös ja kaverini laittoikin minulle viestiä että haluaa puhua videopuhelun ja että tarvitsee tukea... 
HYVÄ PÄÄSEN PAKOON TOTUUTTA !
Puhuin hänen kanssa jonkin tovin ja puin samalla vaatteita ja laitoin asuntoani ... Hänen piti lopettaa puhelu aika nopeasti sillä hänelle tuli yllättäen menoja sillä kyyti lähtikin aikaisemmin...
PAKOKEINO ... PIILO ... oli poissa ...

Olin jälleen yksin itseni kanssa ... pakkasin laukkuuni juotavaa,matkakajarin ja langattomat kuulokkeet. Sain silloin ex:ältäni viestin että olisinko kotona ... Hän voisi tuoda avaimet tänään... 
kerroin monelta olin sopinut lähteväni kotoa patikoimaan ja hän tuli juuri silloin kun minun olisi pitänyt jo olla menossa... No hän tuli oventaakse juuri sillä sekunnilla kun defenssini ei vielä ollut paikallaan ... Olin kokoamassa itseäni juuri ennen lähtöä ja kun hän soitti ovikelloa valehtelematta säpsähdin ja unohdin kokonaan missä olin ja mihin menossa... 
Siinä menikin sitten hetki kun tajusin että hänhän oli pommittanut ja ilmoitellut viesteillä että oli tulossa ja menin avaamaan oven ... Tajusin että ei perkele kello on sen verran että patikointi kaverini on jo alhaalla ... Perkeleen perkele olen myöhässä !
Hän tuli peremmälle ja antoi minulle avaimen . Olin hänelle tuomassa hänen vaatteita mutta hän oli kuulemman menossa keskustaan niin hän tulisi ne hakemaan toisella kertaa... Olin hieman ... erittäin ... todella sekavassa tilassa ... pyysin että hän menisi minun kanssa samaa matkaa ulos ... sillä silloin minulla olisi ollut keino liukua hitaasti takaisin suojakuoreen ... Ja lopulta kaikki päättyi hyvin ... pääsin ulos ... pääsin pyöräilemään ... olin hieman hermona alkureissusta edelleen sillä defenssini eivät toimineet aamuisen paniikki/ahdistus kohtauksen jäljiltä ... Mutta kaverini oli mukava ja erittäin hyväksyväinen vaikka minusta näkikin että jokin oli vialla. Hän hyväksyi sen eikä udellut mikä oli.
Pääsimme golfkentälle ja siellä ei ollut viitoitetta reittiä että mihin päin pitäisi lähteä ...lähdimme alamäkeen ja päädyimme kivalle rannalle ... Kun pääsimme veden ääreen ja siellä juotua niin oloni helpotti ... otimme kuvia ja minä rauhotuin... 
Harkitsin kovasti että olisin alusvaatteisiltani lähtenyt uimaan ... mutta ei minulla ollut pyyhettä tai mitään niin en kehdannut, soitin sukulaisilleni ja kysyin että mikä oli meno kehtaisivatko he nopeasti nakata minulle pyyhkeen autolla tai tulla uimaan meidän kanssa mutta se ei ihan onnistunut ...
Pikku hiljaa lähdimme siitä liukenemaan takaisin kaupunkiin että kummatkin pääsisimme kotiin ...
matkalla piponi putosi ja päädyin lopulta polttamaan sen sillä se muistutti minua kaveristani joka loukkasi minua sanallisesti 3kuukautta sitten erittäin pahasti enkä hänelle sen koomin ole pahemmin puhunut ...
Satamasa ajoin kaverini ohi joka oli ollut autamassa minua kakun leivonnasa ja moikkasin häntä ... 
Minusta tuntui että hän ei oikeasti olisi halunnut nähdä minua ... hän oli veljensä kanssa kuvaamassa videota ja saatoin tulla hieman huonoon aikaan paikalle ... Mainittakoon että hän oli erittäin läheinen ex:äni kanssa. Ja että patikointikaverini oli siinä kanssani ja tämä kakku kaverini jänittää uusia ihmisiä yhtä paljonkuin minä ... joten se saattoi johtua siitäkin ...
Lopulta olime minun kotini pihassa halasimme ja sanoimme heipat. mietimme kun oli jo niin myöhä että ehkä huomenna kumpikaan meistä ei ehdi menemmään umiaan niin kuin aluksi olimme suunnitelleet .

Menin kotiin nukkumaan ... Pitkästä aikaa ... En pystynyt pitämään pefenssejä koko päivään ...
Olin hysteerinen ja outo ... mutta silti ihmiset jaksoivat minua ... 
Koko viikon ajan minusta oli ystäväni huomanneet että käyttäydyin erittäin epänormaalisti . Vaikka aina olen ollut se monimutkaisin ihminen nyt jokin oli persiillään. Jopa kaverini Melissa oli poikakaverinsa kanssa kysellet minulta oliko kaikki hyvin ... 
 (totuus) (liian moni oli nähnyt kuoreni sisään)
(olin kuluttanut itseni loppuun pakoillessani ajatuksiani)
(olin luonnut oman henkisen helvettini)

Nyt lopultakin ymmärsin sen miksi joitain ihmisiä ahdisti ja jopa pelotti kun luin heitä kuin avointa kirjaa ja näin heidän lävitse. Minun läpi ei lopultakaan kukaan ole vieläkkän nähnyt mutta 2 ihmistä perä jälkeen näyttivät että he näkivät osan. Se rikkoi kuoreni täysin ... ja vaikka tein itsestäni kuinka kiireisen tahansa ... se ei muuta sitä että joku näki defenssieni ohi... En enää ole ''yksin'' piilossa käyttäytymis mallieni takana ... mutta kumpikaan näistä ihmisistä ei tule jäämään elämääni ... he murtautuivat kuoreni läpi ja jättivät minut todella haavoittuvaiseksi ... mutta minä perkele pärjään silti.

Siihen menee aikaa ja se vaatii vaivaa ... mutta kyllä' minä ne saatanan Defenssit saan takaisin ! 

Anteeksi sekalaisuus ... Mutta halusin hieman avata eilistä ja koko kulunutta viikkoa ... Tähän loppuun liittelen kuvia kun eilen kuvasimme kaverini kanssa patikka reissullamme sekä kuvan kakusta jonka leivoin toisen kaverini kanssa ...
*jos tuosta selityksestä nyt mitään selvää saa*

alkuviikosta leipomani kakku / story about kakku kaveri

 Loput näistä kuvista on eiliseltä patikka reissustamme joka muuttuikin pyörä reissuksi ... Kuvat ovat aika järjestyksessä :P

<3:llä RA

Renesme

Twilight

Aivan varmasti joku teistä on kattonut syöpäisen leffan Twilight josta itse en yhtään mitään perusta. Tämä teksti perustuu minun näkemykseeni Edwart Cullenin sekä Bella Swanin lapsesta Renemestä.

Syntyi lapsi keskelle rakastavaa perhettä , suurta sukua sekä häntä suojeli kokonainen lauma ihmis-susia silä yksi niistä oli siihen leimaantunut. Lauma Vämpyyrejä olivat valmiina uhraamaan henkensä jotta Renesme jäisi henkiin . Renesme syntyi keskelle pyerremyrskyä ja henkistä helvettiä mutta häntä rakastettiin ja hänestä välitettiin joten hän oppi välittäään muista ja kasvoi rakastettavaksi ja rakastetuksi suloiseksi hahmoksi . Joka oli vahva läpikäymänsä pyörremyrskyn takia.

  Ruvetaanpa nyt sitten todella filosofisiksi ja kuvitellaan että tyttö nimeltä Jessica olisi asetettu saaan asemaan mutta hänellä ei olisi supervoimaa suojella massoja eikä susilauman tai vämpyyrisuvun suojaa ja rakkautta. Ajatellaan että Jessicalla on vain oma äitinsä joka sekin on vain ihinen joka tekee kovaa duunia ja opiskelee taatakseen Jessicalle hyvän elämän. Mutta Jessica syntyy keskelle pyörremyrskyä ja hänellä on erityisiä piirteitä joista kukaan hänen ympärillään ei pidä ja yhteiskunta tuomitsee sellaisia ihmisiä jollainen Jessica on.

   Jessican supervoima on yliempaattinen luonne ja pahin kirous ei olekkaan puolivämppyyriksi syntyminen vaan hänen seksuaalinen suuntautumisensa (lesbous) homofoobisessa Suomessa jossa vielä 19vuotta ennen Jessican syntymistä homous oli tauti siinä missä syöpäkin. Niin ja Jessica saisi aina kuulla muilta olevansa äpärä jolla ei ole isää ja Jessican äiti lastaansa rakastaessakin oli jatkuvasti töissä ja kiireinen ja väsynyt tullesaan töistä kotiin. Jessicasta tuli vahva ihminen joka kasvoi katkeraksi ja muiden aikeita kyseenalaistavaksi ja pelokkaaksi ihmisvihaajaksi.

Älkää ikinä ala-arvioiko rakkauden ja hyväksymisen voimaa. Hyvässä ja pahassa kummassakin sillä on iso merkitys siihen millaisiksi ihmisiksi me kasvamme.

Kaksi täysin samanlaista lasta keneettisesti syntyivät samanlaisiin olosuhteisiin , kummastakin välitettiin ja kumpaakin rakastettuun. Toisen elämässä oltiin läsnä toinen selvisi "omillaan" jottei huolestuttaisi ainoaa ihmistä joka oli siellä häntä varten.

Hyvää päivänjatkoa !

<3:llä RA

vihreä tie tuhosi tuonelan ose 2

V.T.T.T.2 

Vaikka hän oli minulle kiltti ja katsoi minua silmiin syvälle sanoessaan että on pahoillaan. Pahoitin hänen mielensä aina uudestaan. Sanoin sanan tuon hänelle vuorostaan ''anteeksi''. Mutta tiesin , se ei ole minulle tarpeeksi.

Se video ... Katsoin sitä kainalossasi. Pyydit paljosta anteeksi. Seisoit takana tekojesi vaikka mikään niissä ei ollut pahaksi.

Kyllä kirjoitan hänestä jälleen. Tämä ihminen kuin usvainen uni , muistan hänet yhä . Ikinä tule hän ei löytämään tekstiäni tätä mutta en tätä vain mieleeni jätä . Olin tyhmä enkä tiennyyt kuinka suhtautua, ja katso minua . Yhä suu mutrulla. Tiesin mitä sanoin sinulle ... 

...Seison sanojeni takana , mutta tiesin itsekkin vain osan totuutta .

Kosketa hiuksiani ja silitä niitä. Hymyilit niin kauniisti ja sanoit että ne tuntuvat kivalta ....

... kaikki ne suudelmat ja sanat ihmisiltä kuinka olen rakas ja erityinen ...

- ***** en halua tehdä mitään jota et halua minun tekevän , ****** minä oikeasti välitän sinusta !

* - EI MINULLA OLE ARVOA. kyllä minä sanon jos teet jotain väärin pidän sinusta oikeasti .

Sinä sanoit ettet pysty hengittää hiuksieni takia, niinkuin monet edeltäjäsi. Ne tulivat silmillesi ja suuhusi ... mutta silti hymyilit et päästänyt minusta irti. 

Moni jälkeesi hiuksistani valitti ... tielle ne tulla yhä yritti. Ei muuttunut luonteeni , vaikka hiuksistani luovuinkin. 

Tietäisipä hän , kun tänäänkin siitä tänne selitän. 

En koskaan lakannut välittämästä , yhä olen tässä ...

Tiedän että loukkasin , veistä haavassa käänsin ja verta vuodatin. Henkiset haavansa kullakin , lopultakin sen tiedostin. Tein oikein kun elämästäsi katosin.

Yhä toivon että hänen elämänsä helpottaa, yhä toivon että hänelle ovet aukeaa.

Hän auttoi minua silmäni avaamaan ja opetti rannekeen kadottamaan.

Saimme toisemme hymyilemään , mutta kammoni omaa itseäni kohtaan oli suurin ongelmani. 

Syyt joista johtuen olin itse-inhoinen olivat ongelmiani kanssa seksuaalisuuden.

Itsekkin olit samanlainen mutta sinusta välitin.

<3:llä RA