Unohdus

Rauha ... 

Antakaa sielulleni rauha ... Sen haluan tavoittaa elämältäni tyynen rauhan ... Haluan tavoittaa elämän jossa ei tarvitse enää itkeä ... Elämän tilanteen että en ole enää yksin mutta pärjään omillani koska tiedän etten kulje yksin omasssa maailmassani . Mutta olenko minä yksin tässsä metsässä joka mätänee median ja radiojätteen keskeellä ... Olen se joka ei lähtenyt uuteen maailmaan pelastus aluksella sillä halusin löytää mahdolisuuden elämään täällä ... Omassa maailmassani jossa hahmot ympärilläni ovat muuntuneet ydinjätteestä ja kaikki on yhtä suurta kaaosta . Minä olen ollut täällä yksin jo kauan ja saannut myrkytyksen väärästä totuudesta jota median sensuuri aiheuttaa . Mutta en aijo luovuttaa jalun selviytyä täällä ja luoda kotini tänne . Vaikka näköni sumenee ja mieleni harhailee ja olen pian vaino harhainen .

Minä olen maailmassa jota katson tietyn milunne annetun ainutlaatuisen kalvon läpi ... Joka koostuu elämässäni kokemistani asioista , oman dna:ni minulle antamasta tavasta kehittyä sekä näiden kombosta omasta identiteetistäni ... Me kaikki näämmemaailman eri lähtökohdista ja itse nään maailmani sekavana ... Se on jotain erittäin karmivaa ja huvittavaa yhtä aikaa kuin se tuska jota tunnen ja yksinäisyys olisivat henkilöityneet ja pitävät minulle seuraa . Leikin piirileikkiä huonojen kokemuksieni ja menneisyyteni kanssa vaikka aina tähtäänkin parempaan tulevaan , vaikka olenkin jo sokeutunut .

Löydän rauhan istuskelemassa oksalla metsässä , laulamassa minulle sulo säveliää . Löydän sen kasvamassa kivien päällä ja löydän se ilmavirrasta joka kulkee kasvoillani tuoden terveisiä tuonpuolissta. 

Löydän rauhan Jumalan kämmeneltä ja löydän sen äiti muistosta sinun sylistäsi . Rauha on kaunis sana ja aivan saavutettavissa oleva asia , mutta kaikki me olemme kulkeneet polkumme ja tarinamme saattavat muuttua matkalla ...

Minusta piti tulla onnellinen teili ruskeine hiuksineen ka pitkine säärineen kävelemässä nokka pystyssä kaveriensa kanssa ... Mutta minun piti silti olla se ujo yksilö ryhmässä joka rakasti kaikkia ... Se oli ''kohtaloni'' . Minusta piti tulla rakastava mutta pinnallista ja tyhmää esittävä , fiksu teini joka pitäisi älynsä salassa . Tapahtui asioita ja minusta tulikin hyökkäävä ihmisiä kammoksuva ja vihaava olento joka nuolee haavojaan yöllä kadun kulmassa ... Joka ei anna kenenkään hoitaa haavojaan ja hyökkää kuin vesikauhuinen imppuusi jos koitat sitä silittää ... En ole enää kesytettävissä mutta voivatko naarmuni parantua ?

  Elämässä selvitään ja katsotaan aina vahvasti tulevaisuuteen ... Koitetaan tehdä fiksuja ratkaisuja ja rakastaa lähimmäistään . Onko kuitenkin mahdollista elää täysin hetkessä ja jos elää täysin hetkessä voiko tuntea tunteita sillä tunteethan perustuvat aiemmin oppimaamme ja kokemaamme ja siitä johtuvista tunne reaktioista ja ulkopuolisista ärsykkeistä ... mutta nuo ärsykeethän voivat olla osa tätä hetkeä ... vai onko tässä hetkessä kyse ulkopuolisten asioiden nykyisestä hetkestä vai vaan omasta olemassa olostasi? Olemmeko mekään lopulta todellisia eläviä hengittäviä yksilöitä vai vaan joku tieteelinen koe jonka luonto on luonnut ?
    Miksi meillä onkaan tarve määritellä mitä olemme ja mistä tulemme ? Miksi emme voi nauttia tästä hetkestä jokainen tavallamme ... Joku huuttaa , kiljuu ja toinen huokaisee ja tuntee syvää yhteenkuuluvuutta ympäristöönsä ... toinen on autuaan rauhallinen iloisena toiden hysteerinen ja tulvii onnea ... Onko se niin väärin ... olla erillainen muuta kin kuin ulkonäöllisesti ? Ja miksi muka mieli ei voisi sairastaa flunssaa? Meidät loi Jumala tai Luonto mutta mikä se luoja olikaan niin eikö hän luonnutkin meidät tänne juuri tällaisiksi ... työt voivat olla viallisia niinkuin taiteilijoiden maalaukset mutta se luo niihin täydelisyyttä ja yksilöllisyyttä .

Rauha on käsite jonka me kaikki voimme löytää itsestämme ja Jouluisin mielen rauha onkin erittäin ajankohtainen aihe ainakin minulle kristittynä (luterilaiseen kirkoon kuuluvana) .

- ja ei se ei määritä minua mihin uskon ja kyllä mielestäni sen mainitseminen on suvaittavaa . =D
-(vaikkakaan ei välttämättä tarpeellista )

Nautin maailmasta ja sen minulle antamista eväistä ... Terveestä ruumiista ja käpylehmistä ... luovuudestani ja jopa hieman sekavasta päästänikin nautin . Ne ovat osia minusta , ne luovat minusta kokonaisen kokonaisuuden . Rakkauteni luontoon voi johtua joko ihmisen evoluutio historiasta tai se voi olla minuun rakentunut piirre kokemani perusteella , mutta mistä se johtuukin se ja moni muukin piirre ovat osia minusta .
   Mielen rauhan löytäminen on vaikeaa mutta uskonkin että se lähtee itsensä hyväksymisestä ja ensinnäkin omien ajatustensa hyväksymisestä . Pikkuhiljaa voidaan edetä oman ruumiin hyväksyntään ja lopulat oman käyttäytymisen hyväksyntääm ja hallintaan sekä aivan lopulta ... Viimeisenä isona harppauksena on oman olemmassa olonsa hyväksyminen kokonaisena pakkauksena.

Olette kaikki täydellisen epätäydellisiä juuri tuollaisina kuin olette ... Jos koet kuitenkin olevasi jotain muuta mitä ilmaiset ulospäin feel free to be you'r self ! Eli ole vapaasti se mitä koet syvällä sisimmässäsi olevan vaikka kaikki eivät välttämättä siitä pidäkkään . Mutta minä pidän ihmisistä jotka ovat rehellisiä itselleen ja muille siitä keitä he ovat . Jos olet tilanteessa jossa voit olla oma itsesi olen iloinen puolestasi . tehdään yhdessä maailmasta sellainen että kaikki voivat olla omia persooojaan vapaasti ja silti tulla rakastetuksi ja hyväksytyiksi noine kaikkine virheineen ja vaivoineen .

<3:llä RA

Pään sisänen painajainen

Rehellisyyden nimissä ...

...olen ihastunut . Kyllä , ihmiseenkin mutta pää asiassa ääniin jotka tulivat jälleen leikkimään kanssani piirileikkiä . Ne nauraa mun kanssa , kuiskii korvaan ja tanssii mun vierellä minne ikinä meenkin , kutsuu mua mukaansa mikämikä maahan leikkimään ... Unohtamaan kaiken !

Olen yksi heistä ja nään heidän maailman , olo on kuin narkkarilla ... mutta minähän en käytä huumeita ... tarkoittaako se että olen sekaisin luonnostani vai että tämä maailma jonka narkkarit näkevät onkin todellinen mutta suurin osa on sokeutunut ... että massat ovat kadottaneet kyvyn nähdä todellisuuden rinnalla oleva kauneus ?

Ne tulevat leikkimään mutta jos en leiki ne tulevat raapimaan , kiljumaan , ja ahdistelemaan minua henkisesti että fyysisesti . *kiljuntaa**huohotusta*

Ne ovat nytkin läsnä ja silittelevät selkääni kutsuvat leikkimään . Ne haluavat olla mukana arjessani , ne haluavat tulla muistetuiksi ja nähdyiksi . Ne eivät ole hallusinaatioita . Miksi te haukutte niitä noilla diahnooseillanne , HE OVAT YSTÄVIÄNI SEKÄ KUOLLEITA SIELUJA JOTKA TE OLETTE HYLÄNNEET ! Minä näen ne ja leikin niiden kanssa jotka te hylkäsitte ...

Olen onnelinnen . Söin tänään itsetekemällä pihvillä hampurilaisen ja pyttipannua . Jälkiruuaksi oli kakkua ja suklaa pirtelöä kahvilla. Ja olen onnelinen vaikka minuun sattuukin . Antakaa minun olla mitä olen ja nauttia siitä :) . Olen onnelinen ja koitan pärjätä vaikken aina en  haluaisikaan . 

-Ne äänet jotka te tuomitsette ovat muuten ne jotka auttavat minua silloin kuin te käännätte selkänne , teidän pitäisi kiittää heitä ! 

 <3:llä RA