Kolmaskin kivi käännetty
Käänsin kaikki kivet, jokaisen sivun käänsin...
- Vai käänsinkö lopultakaan yhtäkään, tuiversiko tuuli ja antoi koko kirjan kaikkien sivujen tanssahdella kannesta kanteen?
- Olinko oman elämäni herra tuolloinkaan?
- Tapahtuiko kaikki vaan itsestään minun asioihin ollenkaan vaikuttamatta?
Kysyn itseltäni näitä kysymyksiä nykyisin. Mutta syvällä sisimmässäni tiedän että annoin tuulen vain tuivertaa. Olen luonteeltani sellainen. Tanssin itse mukana tuulen tanssittaessa elämäni sivuja luku luvulta. Saatan välillä pysähtyä pidellä puhdasta sivua edessäni kirjoittaa muutaman sanan tai juonen käännettä dramatisoida mutta sitten tuuli jälleen tansitta sivuja ja elämääni kuin kirjottaisi itse itsensä muodostaen luvut.
On minun vuoroni. Vai onko minulla koskaan ollut oma vuoroa? Olenko omien tapojeni orja vai kykenenkö muuttamaan tapani? Ovatko tapani vain osa persoonallisuuttani vai juurtuneita paheita? Elämäni on kuin oravan pyörä, aina samaan aikaan vuodesta tapahtuu samat asiat . Uusissa ihmis suhteissa toistuu aina samat kaava ja suurin osa niistä päätty samankaltaisita syistä. En syytä muita elämästäni sillä elämäni toistaa itseään niinkuin minäkin. Paitsi silloin kun se ei toistakkaan itseään.
Aijon lähteä rinkka reissaamaan kesällä. Tyhjennän jääkaappini, otan teltan, makuupussin, ilmatäyttöisen makuualustan, matka mukin, termarin, kynän ja paperia, kameran , lompakon ja parit vaihtovaatteet. Jätän puhelimen kotiin ja lähden sammoamaan oikein olan takaa. Annan pitkästä aikaa elämän jälleen kuljettaa. En ole täysin päättänyt minne menen. Ideana olisi että lähtisin bussilla ja olisin kohteessani viikon ja palaisin asemalle jonne menin ja tulisin sieltä jostain seikkailemasta bussilla takaisin koti kuntaani.
Toivon että tämä ei ollut aivan liian monimutkainen selitys.
Sain järjestettyä myös kajakilleni vihdoin paikan ja kuljetuksen, päätin lähteä kaverini kanssa festareille vaikka laiskuuttani en ole vielä lippuja hankkinut.
Runoja olen joitain raapustaa koittanut , kai siitäkin joskus tulevaisuudessa voi hyötyä olla. Kitara oppia koittanut kertailla ja yhä minä kitaraani ja sen soundia rakastan. Olen vain hyvin harmissani kun en koskaan päättänyt tunneilla käydä vaan rajoituin tulostamiini sointuihin ja kappaleisiin vaikka kursseja olisi ollut, mahdollisuuksia. Olen kuitenkin aina ollut itsenäisesti oppiva ja harjoitteleva ihminen. Kai minua ei vain tarkoitettu kitaristiksi.
Tämä päivitys oli nyt pää asiassa updaittia elämästäni mutta kasuaaleja normaalejakin tekstejä on varmaankin tulossa sillä sain vihdoinkin asiakseni hankkia kannettavan tietokoneen ja se onkin nyt helpottanut elämää jo ensimmäisillä päivillään kotiini tultua.
<3llä:RA
