Kadonnut kuori kohotti katseensa
Siemaillessaan aamu teetä sekä keitellessään kaurapuuroa tyttö tuo valmistautui uuteen aamuun, uuteen koitokseen, uuten yritykseen kohottaa pää ja esittää elävää muiden kohtalotovereidensa keskellä. Lähes jokainen ,jokaikinen , vastaantulija kaikki käveleviä koneita. Missä tunteet ,missä järki?
Avasi oven jos toisenkin, yksikään kivi ei jää kääntämättä. Mutta siltikään ei mikään riitä. Haluaa jännitystä, jotain uutta. Antakaa minulle lupa tuntea jotain muuta, kipua ,tuskaa sekä karaistusta kaipaaa enää en. Näin silmissäsi sen olit erillainen, sekaisin, pelokkaana jostakin.
Avasi hän silmäni mutta edusti hänkin arvoja joita en kestä :
(Kaikkia kuuluu kunnioitaa eikä kukaan ole toisen herra. Poika tämä oli itsensä herra , mutta luuli olevansa jalustalla verrattuna kaikkiin muihin. Ei hänkään ole parempi toista , kaikki me mullaksi muututaan ennemmin tai myöhemmin.)
Tyttö oli lopussa, ei jaksa enää, eikykene nousemaan. Ihmisiä oli ympärillä päivittäin liikaa, pelkkää pahuutta sekä uhkaa. Kotiinsa saavuttuaan tukena häntä tuo erillainen ihminen odottaa. Tyttö nostaa taas katseensa hokee kaiken olevan hyvin , uudelleen, uudelleen eedelleen ja uudelleen. Rojahtaa miehen eteen ja itkee... Hän etti ottaa kiinni ennen kuin pääni iskeytyi maahan, sanoi jo siinä vaiheessa eroa... Ei tämä ole sinun kuntosi arvoista. Kuukausi tolkulla tyyttö yhä odotti unnes vaihtoi koulua. Kysymys kuuluu oliko vaihto askel parempaan?
No ei se ollut todellakaan...
Tyttö joutui ahdistelevan,egoistisen sovinisti opettajan silmä tikuksi... Pakeniko hän? Ei ei vieläkään.... Rikkoi itsensä loppuun saakka. Rakasti poikaa tuota yhtä vahvasti itsensä kadottanutta, tytön sielussa keväinen tuuli tuiversi ja linnut lirkutti keskellä autiomaata kun poika tuo lähti mukaan eztemporein uusiin seikkailuihin kun paikallakaan ei voinnut pysyö sekä yksin ilman suojelusta tyttö ei enää uskalla liikkua.
Kaikki sujui paremmin kuin hyvin, traumoja kohdattiin, elämän tasoa ajoittain paranneltiin , elämää filosofointiin sekä taidetta tehtiin, jossain siinä sivussa kai rakastuttiin...
Koskaan tule tyttö ei tietämään.
Mitä oli mies miehiään?
Mitä mieli tuo piti sisällään?
Miksi mies ei nähnyt lopulta muuta kuin itseään?
Ja niin esirippu laskeutui ja esitys päättyi, kaikkien sitä kaukaa ihmetellen vaikka kukaan ei ikinä nähnyt tai tuntenut totuutta edes osallisista...
