Koti

Missä ?

 

En tunne mitään paikkaa kodikseni , moni paikka on minusta kodikas ja samaan aikaan minulla on monta kotia . Tänään lemmikki kanini sai uuden kodin ja siitä tämä aihe sitten lähtikin ... Rupesin miettimään mitä me pidämme kotinamme ... Ja mitä koti oikeasti tarkoittaa . Kodista on monia sanontoja esim. oma koti kullan kallis , ole kuin kotonasi , kodin lämpö ja kaikkia mahdollisia verrantoja siitä kuinka ihana se meidän kulttuurin koti on .

 

Kaikille se koti ei kuitenkaan ole niin kultainen ... Joillain kotia ei ole ja kun tutkii mediaakin löytyy paljon tietoa pakolaisuudesta sekä turvapaikkojen hakemisesta ... Koti voi olla maassa jossa on sota tai sitä ei välttämättä ole ollenkaan , mutta kehitysmaissakin asuntolainaa pitää ottaa valtavasti ja sitä maksaessa menee pitkä aika ...

 

 

Josus puhutaan ... käy sisään matalaan majaamme tai kuhan on katto pään päällä ... Onko tosiaan koti vain matala maja tai katto suojaamassa sateelta ...

 

Ei ole . Koti on paikka joka on kotoisa ... Paikat voivat olla kotoisia ilman että ne ovat kotisi ja asumuksesi jossa asut voi olla koditon mutta koti on paikka jossa viihdyt . Asumus on asia erikseen. Koti on paikka missä levähtää ja rentoutua . Kotia ei tee sisustus elementit seinät eivätkä katto kodin tekee kodin henki ja siellä asuvat ihmiset ... Sisustus pyrkii kuvaamaan kodissa olijoiden tunnetta kodista mutta korutonkin koti voi olla omistajalleen mitä kaunein . Kauneus on katsojan silmissä ...

 

 Kaunis kuva kaunis tunnelma ... Mutta asiat ovat harvoin yksipuoleisia . Nuo kukat luovat happea jota ihminen voi hengittää ja tunnelmaa pihaan . Lamppu valaisee öitä . Mutta muistot ovat se ratkaiseva osuus asiaan . Paikka olisi tuplasti tärkeämpi jos vaikka sen juurella olisit lukenut lempi kirjaasi joskus .

 

Mutta sen kaiken voi aistia myös pohtimalla kuvia ja mahdollisuuksia niiden ympärillä . Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja jokainen meistä tekee omat valintansa ...

 

Kun ei ole mitään mihin vaikuttaa konkreettisesti voit aina vaikuttaa omaan suhtautumiseesi asioihin .

 

<3:llä RA

 



Koulut alkoivat

Koulu

Kun menin kouluun olin valmistautunut siihen että hankkisin uusia kavereita , no se ei ollutkaan tarpeen .... Minulla oli ilmeisesti tässäkin kaupungissa tuttuja ja mitä ilmeisimmin he olivat samassa koulussa kuin minäkin . Olihan positiivinen yllätys että minulla oli tuttuja sillä ei tarvinnut ihan alusta aloittaa . 

Koulupöytää olen itse lakkaamassa ... Enää pöydän päälipuoli lakkaamatta :) Sitten seki on valmis ... Kun mun koulupöytä on valmis ni mu huoneest ei enää puutu ku ompelukone ja kaikki ois täydellistä ... No nyt kun miettii niin kyllä mä varmaa haluisin mu huonee seinie maalipintaa parannella .

Mutta on se vapauttava tunne ku kaikki rupeaa pikkuhiljaa sujumaan .  Läksyt tehtynä , kolmioviivain löytyny kaike roju alta , huone tiptop lukuuottamat niit entise asukkaa maalaamii seinii ;) Enää tämä ysiluokka ja pääsen jo hakee jatkoopintoihi  . Ja sitte ku se o hoidettu ni olisha se tarkotus joko kevari tai autokortti ajaa ... Epäilen kyllä et päädyn kevarii vaik se talvel onki kylmä , mutta en sitte tiiä .

Teennäisyys

Mikisi ?

Tiedän että blogini on helppo löytää ja tunnistaa blogikseni jos tuntee minut siviilissä joten tiedän että asian osaiset saattavat joskus tulla lukeneeksi tämänkin tekstin . -.-,

Mutta asiaan .... Minulla on yleensä pitkä pinna sellaisia ihmisiä kohtaan joiden kanssa tiedän joutuvani tulla toimeen ihan perus arjessa .... Mutta tännään otti hermoon . En jaksan nykynuorison (johon varmaankin itsekkin kuulun) turhanpäiväistä esitystä . Pakko olla porukassa hauska kova ja silleen ... Onhan aiheesta vuodesisää tehty kappaleita ja ilmiselvästi puhututtaa muitaki ku mua . Ja en ihmettele ! Haluan porukassa olla oma itseni en halua olla mitään muuta kuin ymmärretty ja hyväksytty sellaisena kuin olen ... Mutta kaikille sekään ei näytä riittävän. Haluavat että teen niinkuin ryhmän ''imagoon'' kuuluu ja olen sellainen kuin pitää olla sopeutuakseen joukkoon ... No musdsa on se puoli että haluun miellyttää kaikki ja siinä sitä mennään ...

Mun AIDOT kaverit sanoo mitä hittoo sulle tapaahtuu ja et pitää palata ennallee ite haluun juossa pakoo ... Aina ku tilanne on paha haluun paeta tai hyökätä ... HYökkäys ei tuu kuulookaa ja pako ei ole myöskään tähän tilanteeseen sopiva vaihtoehto ... 

Haluan olla mitä oon jos en voi täällasena olla heidä seurassa ni hitot niistä . Mä meen piirtää , soutaa , soittamaan ja tekee kaikkee ilman teitä . Maailmalla on ihmisiä jotka haluis tavata mut ja puhuu ja joitte etee tekisin mitä vaa mut ku he ievät ole täällä kyllä mä näinkin pärjään... Ja kun joskus saan kaikki mua sitovat kahleet heivattuu irti mää teen vapaasti juuri niin mikä tuntuu hyvältä ja jätän kaiken tän mitä viimeset 6 vuotta on ollu taakke ja aijon alottaa elämän itteni ympärillä . Mun ei tartte selvitäkseni olla sitte kellekää mitää vaa vastaan ite ittestäni ja huolehin ite omat asiani eikä tartte olla kellekää mitää vaa että se auttaa ...

Mitä he tekivätkään tuolle muistolle ollakseen...

... sitä muut heidän vaativat olevan 

Kuinka kaunis olikaan tuo ulko kuori mutta mitä pimeyttä se kantaakaan sisällään ....

Mikä ihana valo hänen sisällään hohtikaan mutta se sokaisi kaikki katsojat ja tuon lapsen nauru kiellettin ja lopulta valo tuossa kauniissa sielussa sammui ...

Kuka täällä sammutaa sen onnen ihmisten sisällä ?

Miksi pitää olla jotain muuta kuin on ...

synnyyin kaupunki

Tädit ...

Olin eile Lahessa. Kaupungissa jossa synnyin... Matkalla oli ihania maisemia. Kävimme sukulaisteni kanssa katsomassa ihmisiä jotka osallistuivat värijuoksuun ja kannustimme heitä... Reissumme oli mukava. Tapasin äidin puolen sukua ja isän puolen serkkuni. Kävimme myös ostamassa prometeus lahjan kaverilleni. 

Reissu oli siis kaikin puolin tuottoisa :

sain lahjan kaverilleni, näin sukulaisia , söin hyvää ruokaa, ostin treenilaukun... Ja olihan näitä... Olen syntynyt lahes mutta en siellä paljoo oo asunu... Se kuitenkin tuntuu kotoisalta ja minulle se luo rauhan ja turvallisuuden tunnetta... Tiedä häntä miksi . 

Reissulla rupesiesin miettimään että miten maailma pyörii älyn , keksintöjen ja nyky elektroniikan ympärillä... Ja kuinka se kaikki on lähtöisin luonnon materiaaleista sekä ihmisten kekseliäisyydestä... Eli tulihan syvällisiiki ajateltuu. 

Sitten on aina minua puhututtava aihe, ihmisten itseluottamus sekä ego, se mitä haluaa olla toisten silmissä... Kun olimme illasta kauppakeskuksessa syömässä viereisestä pöydästä lähteneeltä pojalta putosi ilmeisesti jotain... Huomasin kun hän kaverinsa kanssa palasi pöydälle ja etsi jotain . Lopulta poika luovutti ja lähti kaverinsa kanssa tokaisten kai se on jossain... Kun pojat olivat lähteneet äitini sanoi että oli kuulut kilahduksen... Mietin että jos esine jonka poika oli hävittänyt olisi ollut mopon/kevarin avain (kypäristä pätellen) miksi poika jätti asian sikseen eikä etsinyt loppuun saakka . Nolottiko häntä ruveta etsimään kadonnutta omaisuuttaan... No joka tapauksessa he eivät löytäneet sitä mitä lie ja minäkin lähtiessäni ruokapaikasta katsoin pöydän luo jossa porukka oli istunut... siinä ei ollut jälkeäkään esineestä tai avaimista...

Ja samalla mietin asiakas palvelua nykypäivänä... Jotkut myyjät ovat eri mukavia siinä missä toiset tuppaavat kokoajan auttamaan ja neuvvomaan. Ja silloin kun apua eniten kaipaa esim. isossa kaupassa etsien jotain tiettyä ristipääruuvia yms. niin he tokaisevat tuosta sinne ja sit sinne siitä sille ja siit sinne ni siinä sillä puolella... Ja kun menee ohjeitte mukaa... on jo iha eksyksissä... 

Reissullani tapasin nimittäin mukavien myyjien edustajan... Olin ostamassa taskukellon tapaista kaula korua ja tämä nainen sanoi ettei kello käynnyt... ja huomasimme yhdessä kun kello yht äkkiä kävikin... mietimme myyjän kanssa että laitamme kellon oikeaan aikaan ja jätämme sen käymään liikkeen takahuoneeseen ja tulemme syötyämme katsomaan onko se ajassa . Kun palasimme kauppaan ilokseni kello oli yhä ajassa ja kävi normaalisti... Ostin kellon ja nyt olen tyytyväinen sillä se käy yhä ajassa. :)

Sitten paluumatkalla näimme kun iso ihmis joukko tuli jostain tanssitapahtumasta ja näimme miehen tanssittavan tytärtään kävelytiellä... Rupesin miettimään kuinka lyhyt lapsuus onkaan ja kuinka vanhempien pitäisi tajuta se ja viettää lastensa kanssa aikaa niin kauan kuin he sitä kaipaavat... ja niin kauan kuin vanhempien seura kelpaa...

tässä matkanvarrelta otettu kuva kauniista vanhasta tuulimyllystä... 

Se oli sitä vanhan ajan huippu tekniikkaa :)