Kirjoitan jälleen tytöstä vihreä tie tuhosi tuonelan teksteissä ja joka on vieraillut monissa muissakin teksteissäni anonyyminä ja tänään me nimeämme hänet. Henrika joka on muunneltu nimi piispa Henrikin kunniaksi jonka suomen Lalli tappoi.
Keksimäni nimi tunuukin kuvastava harvinaisen hyvin henkilöä jota sillä yritämme kuvailla... Mutta kumminkin...
En kykene tähän ... olen kertonut tarinoita henkilöstä ennenkin...
Haluan hänet lähelle ... kaipaan häntä.. vihaan häntä... enkä koskaan tule kertomaan hänelle koko totuutta sillä ei hänkään ikinä minulle kerro mitään... aina on kiire muualle ja eniten hajottaa tieto etten ikinä avannut tai tulekkaan avaamaan suutani.
Haluan kertoa S:älle miltä minusta tuntui hänen kanssaan ja haluaisin puhua mitä hän kaveruudestamme ajattelee ja kysyä onko outoa jos rakastan häntä ylenpalttisen paljon kaverina ... Rakastan häntä enemmän kuin ketään johon olen ikinä ihastunut mutta pidän häntä vain läheisenä frendinä ja minulla on oudon ristiritainen tunne enkä kai ikinä asiasta tule hänelle mainitsemaan.
on henkilö K joka muistuttaa paljon henkilö S:ssän tapausta mutta häntä en rakasta... Hänestä välitän ja haluaisin herätä hänen vierestään... hän on välillä sanonut tai lähettänyt viestitse asioita jotka ovat kuulostaneet siltä että hän olisi kiinnostunut mutta en ole romanttisesti kiinnostnut hänestä. Haluaisin olla hänen pikkusisko ja elää hänen kanssaan ja pitää hauskaa ... Mutta kaverinhan ei kuuluisi ajatella näin !?! ... enkä hänellekkään tule ikinä avautumaan mutta haluaisin hänen tietävän ....
Ja nyt jälleen tarvitsisin halin .. en kestä kuinka paljon pidän salassa ajatuksiani ja tunteitani mutta kun asioiden selittäminen on liian vaikeaa ... kiusaannun ja lopulta joku ymärtää jotain väärin tai en enää kehtaakkan selittää loppuun asti tai jännitän turhasta niin paljon että pyörryn jos selitän asiaa esm. puhelimitse se aiheuttaa vain turhia outoja tilanteita kun toinen ei yhtäkkiä enää vastaakkaan luurin toisessa päässä...
Ja mitä henkilöön Henrika tulee niin en osaa sanoa. Kerran mustan kulman minulta sai kun pelleiltiin ja sanoi myöhemmin että ok se oli vahinko aina hän asian kumminkin nostaa esille. jos keltainen auto tulee ja läpsäisen toteaa myöhemmin ettei halua olla nyrkkeilysäkki . Vetäytyy sisäänpäin ja suojautuu kuoreensa seurassani joka saa minussa heräämään vanhan pahan puoleni . Jos joku piiloutuu kuoreensa saan pakkomielteen pakottaa ihmisen vaikka ahdistuskohtauksen partaalle jotta hän avautuu kuplastaan ...kun ihminen menee kuplaan en kestä ... se vituttaa ... ja se kun yritän luontoani vastaan sotia on säälittävää...
Kun vietin hänen kanssa aikaa halusin olla tämän kanssa mutta heti sillä sekunnilla kun tulin ilmapiiri oli teennäinen ja hän oli kuplassaan ... ja halusin vain kokoajan itse lähteä tai saada häne pois kuplastaan ja kummassakaan en onnistunut.
Himoitsen tällähetkellä että joku olisi läsnä... Olisi mielipuolinen , psykopaatti tai vaikka nekrofiili joka haluaisi tappaa minut ennen seksiä. Halun jotain rehellistä. HALUAN JÄLLEEN TUNTEA.
En pelkää miten minulle käy kun ei tarinani kumminkaan ole loppumassa hyvin olenhan sentään kirottu lapsi jo syntymästäni saakka ollut. Mutta anna hyvä jumala minun tuntea edes kipua tämän kerran äläkä tukahduta minua tähän tyhjyyteen jossa en voi enää pitkään hengittää.
Jos tämä jatkuu näin vielä puoli vuotta minä luovutan kasvatan siivet selkään enkä enää tukehdu...
...lakkan hengittämästä...
