Tuona kellon aikana aloitin kirjoittamisen ... No mistä alottaisi ...
Aloitetaan alusta ...
Tulin tähän nykyiseen laitokseen kun entisessä minua nuerempi nuori rupesi käymään liikaakin hermoille . Ei siitä sen enempää ... Tässä uudessa paikassa sitten ajatelin että en yritä olla mitään muuta kuin oma itseni ... No minuun ihastui jätkä jota kohtaan mulla ei ollut mitään tunteita ... aluksi ... No jossain vaiheessa hän kysyi tunteistani ja sanoin hänen olevan minulle kuin veli .
Toisin sanoen dumpasin hänet ... Seuraavana päivänä myönsin hänelle että minulla oli tunteita ... No kadotin itseni ja ajatelin että ei sillä ole väliä jos hetken olen sokea ... No ehkä sillä olisi pitänyt olla väliä tapahtu kaikkea meillä oli tauko pikku erimielisyyden takia palattiin yhteen ja nyt olemme lopullisesti eronneet ...
Tottapuhuen se on minua ajatellen parempikin ... Ei tarvitse elää pelossa että minussa on jotain vikaa tai että hän loukkaa taas minua piittaamattomuudella ... Minusta vaan tuntui että kaiken sen alla hän oikeasti välitti ja halusi olla tukena . No kai sekin oli omaa mielikuvitustani ....
No tämä oli laitos suhde joten nyt ulkopuolisten paineeseen ... Kun olimme yhdessä minua ei nähty muuna kuin hänen likkakaverinaan . Se oli kiusallista ... Ja mua kohdeltiin hänen silmän alla kiusaantuneesti pyrittiin olla minulle kohteliaita ilman syytä ... ja jos jäin jonkun kanssa kahden tilanne muuttui heti kiusalliseksi ja ilmapiiristä tuli teennäinen.
Kun eka tauko tuli ihmiset hetken näkivät minutkin ihmisenä ... Se oli toisaaltaan ihan mukavaa . No kun palasimme yhteen hän oli muuttunut ja niin kaikki muukin . Mikään ei enää ollut hyvin . En halunnut olla hänen kanssaan koska ilmapiiri oli silloin outo ... Ja toisaalta tuntui tyhmältä vaan olla joka päivä omassa huoneessaan kun olisi muutakin tekemistä ....
No sitten tuli kaikki se minun mustasukkaiseksi saamis yritykset ... Se rupesi vaan ärsyttää ... kaikki rupes olee minusta vain yhtä samaa paskaa päivästä toiseen ... No sitten meille tuli vika riita ... No tälläkertaa minä en ollut uhri ... ja hän pelas uhrin roolin 10/10 .
No nyt sitten kaikki on äkäsiä mulle enemmän tai vähemmän ... Hetken oli tilanne kun ne rupes miettimään kuka mä olen oikeesti ... mitä mä enää oon ku mä en ole sen yhden kanssa ... Loputtilos oli se että olen se yksi joka loukkasi omaa jätkäänsä ... No mikäs muu siitä tulee kun paskamyrsky ... Kaiken muun paskan mä kyllä olen kestänyt mutta mun posliininukkeihin ei kajota !
No tossa oli pelkistettynä ... No meidän suhde oli valhetta valheen perään vaikki toisaalta kaikki oli totta ...
Mä en koskaan juuri tämän takia halunnut laitos suhdetta .
Se mikä tässä risoo eniten on se että kukaan ei enää nää minua .
