Kun huudat ja kiljut vastauksia ja apua. Huudat ja häädät kaikki ihmiset. Kukaan ei katso kahdesti. Tuli päivä kun joku huomasi sinut kun olit vain hiljaa. Tuli päivä kun olit hiljaa ja ihmiset halusivat nähdä, kuulla, ymmärtää ja tunte sinut. Huusit ääneen että he katsoisivat mutta käännytitkin täten kaikki kauemmaksi itsestäsi .
Lopultakaan kukaan ei kuule ei näe.
Huusin uudelleen ja uudelleen.
Ääneni loppui ja halasin tyhjyyttä. Elämän pohja ja perusta eivät varota ennen katoamistaan.
Opin uomaan itsestämi kovan . En luonnut kuorta ... Ehei , vaikka asian voisi niinkin ilmaista. Minä päästin sen katoamaan ... sen mitä minusta oli jäljellä.
Silmät suljin . Ne pysyivät kiinni koko ajan kun kauheita tapahtui . Suljin mielen ja järjen. Kun uhka hälveni , silmäni aukaisin ja näin että keho oli yksin ottanut iskut vastaan. Mitä minusta oli jäljellä... Keho jonka kasvamista en ollut huomannut, joka oli rikki sieltä sun täältä ja sulkeutuneen kadonneen itseni.
Yhä olen hävöksissä ja huudan. Yhä huudan ihmisiä luokseni ja sen vaikutus on yhä sama . He eivät halua siksi tulla lähellekkään.
On ihmisiä jotka näkevät sen kaiken läpi mutta otan askeleen takavasemmalle sulkeudun ja katsos keppanaa en ole taaskaan läsnä.
