Tädit ...
Olin eile Lahessa. Kaupungissa jossa synnyin... Matkalla oli ihania maisemia. Kävimme sukulaisteni kanssa katsomassa ihmisiä jotka osallistuivat värijuoksuun ja kannustimme heitä... Reissumme oli mukava. Tapasin äidin puolen sukua ja isän puolen serkkuni. Kävimme myös ostamassa prometeus lahjan kaverilleni.
Reissu oli siis kaikin puolin tuottoisa :
sain lahjan kaverilleni, näin sukulaisia , söin hyvää ruokaa, ostin treenilaukun... Ja olihan näitä... Olen syntynyt lahes mutta en siellä paljoo oo asunu... Se kuitenkin tuntuu kotoisalta ja minulle se luo rauhan ja turvallisuuden tunnetta... Tiedä häntä miksi .
Reissulla rupesiesin miettimään että miten maailma pyörii älyn , keksintöjen ja nyky elektroniikan ympärillä... Ja kuinka se kaikki on lähtöisin luonnon materiaaleista sekä ihmisten kekseliäisyydestä... Eli tulihan syvällisiiki ajateltuu.
Sitten on aina minua puhututtava aihe, ihmisten itseluottamus sekä ego, se mitä haluaa olla toisten silmissä... Kun olimme illasta kauppakeskuksessa syömässä viereisestä pöydästä lähteneeltä pojalta putosi ilmeisesti jotain... Huomasin kun hän kaverinsa kanssa palasi pöydälle ja etsi jotain . Lopulta poika luovutti ja lähti kaverinsa kanssa tokaisten kai se on jossain... Kun pojat olivat lähteneet äitini sanoi että oli kuulut kilahduksen... Mietin että jos esine jonka poika oli hävittänyt olisi ollut mopon/kevarin avain (kypäristä pätellen) miksi poika jätti asian sikseen eikä etsinyt loppuun saakka . Nolottiko häntä ruveta etsimään kadonnutta omaisuuttaan... No joka tapauksessa he eivät löytäneet sitä mitä lie ja minäkin lähtiessäni ruokapaikasta katsoin pöydän luo jossa porukka oli istunut... siinä ei ollut jälkeäkään esineestä tai avaimista...
Ja samalla mietin asiakas palvelua nykypäivänä... Jotkut myyjät ovat eri mukavia siinä missä toiset tuppaavat kokoajan auttamaan ja neuvvomaan. Ja silloin kun apua eniten kaipaa esim. isossa kaupassa etsien jotain tiettyä ristipääruuvia yms. niin he tokaisevat tuosta sinne ja sit sinne siitä sille ja siit sinne ni siinä sillä puolella... Ja kun menee ohjeitte mukaa... on jo iha eksyksissä...
Reissullani tapasin nimittäin mukavien myyjien edustajan... Olin ostamassa taskukellon tapaista kaula korua ja tämä nainen sanoi ettei kello käynnyt... ja huomasimme yhdessä kun kello yht äkkiä kävikin... mietimme myyjän kanssa että laitamme kellon oikeaan aikaan ja jätämme sen käymään liikkeen takahuoneeseen ja tulemme syötyämme katsomaan onko se ajassa . Kun palasimme kauppaan ilokseni kello oli yhä ajassa ja kävi normaalisti... Ostin kellon ja nyt olen tyytyväinen sillä se käy yhä ajassa. :)
Sitten paluumatkalla näimme kun iso ihmis joukko tuli jostain tanssitapahtumasta ja näimme miehen tanssittavan tytärtään kävelytiellä... Rupesin miettimään kuinka lyhyt lapsuus onkaan ja kuinka vanhempien pitäisi tajuta se ja viettää lastensa kanssa aikaa niin kauan kuin he sitä kaipaavat... ja niin kauan kuin vanhempien seura kelpaa...
tässä matkanvarrelta otettu kuva kauniista vanhasta tuulimyllystä...
Se oli sitä vanhan ajan huippu tekniikkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti