Shokkitila-täysi lamaantuminen
Olen stressannut asioita ja hoitanut asioitani yllätävän hyvin tällä viikolla . Kävin elokuvissa, leivoin kaverini kanssa kakun, siivosin,vietin synttäreitäni tätini ja serkujeni kanssa, kävin toisen tädin kanssa keilaamassa, hoidin vakuutusasioita, maistraatin kanssa hoidimme osoite asiani sekä liittymä sopimukseni hoitaminen on yhä kesken...
Olin yhden jos toisenkin ystäväni tukena ... huolehdin kaikesta ...
Koska taas kerran pakoilin omia ajatuksiani ylisuorittamiseen ... stressaamiseen ja siivoiluun.
Yritän miellyttää kaikkia ympärilläni ja samalla voida hyvin vaikka defenssini ovat kokoajan yllä ...
Käytin itseni aivan loppuun ja lauantaina havahduin suihkun lattialta ... Tuntui kuin minulla olisi ollut järkyttävän painava palanen rinnassa enkä saisi henkeä. Siinä minä makasin jonkin aikaa vaikka tiesin että kohta olisi lähtö patikka paikalle. Mutta en kyennyt nousemaan ... Makasin lämpimässä vedessä , kehoni pakotti minut ottamaan rennommin... minun oli pakko hidastaa tahtia . Ottaa hetken aikaa henkeä ja myöntää ... kaikki ei ollut hyvin. MIKÄÄN ei ollut hyvin.
Ja kyllä sitten minä itkin ... kuiskailin hiljaa itselleni ...
-kaikki on hyvin
-haluan kotiin
-missä koti on
-sinä olet kotona
kävin keskustelua itseni kanssa ja k-koitin rauhoitella hysteeristä itseäni . Lopulta pääsinkin siitänousemaan ylös ja kaverini laittoikin minulle viestiä että haluaa puhua videopuhelun ja että tarvitsee tukea...
HYVÄ PÄÄSEN PAKOON TOTUUTTA !
Puhuin hänen kanssa jonkin tovin ja puin samalla vaatteita ja laitoin asuntoani ... Hänen piti lopettaa puhelu aika nopeasti sillä hänelle tuli yllättäen menoja sillä kyyti lähtikin aikaisemmin...
PAKOKEINO ... PIILO ... oli poissa ...
Olin jälleen yksin itseni kanssa ... pakkasin laukkuuni juotavaa,matkakajarin ja langattomat kuulokkeet. Sain silloin ex:ältäni viestin että olisinko kotona ... Hän voisi tuoda avaimet tänään...
kerroin monelta olin sopinut lähteväni kotoa patikoimaan ja hän tuli juuri silloin kun minun olisi pitänyt jo olla menossa... No hän tuli oventaakse juuri sillä sekunnilla kun defenssini ei vielä ollut paikallaan ... Olin kokoamassa itseäni juuri ennen lähtöä ja kun hän soitti ovikelloa valehtelematta säpsähdin ja unohdin kokonaan missä olin ja mihin menossa...
Siinä menikin sitten hetki kun tajusin että hänhän oli pommittanut ja ilmoitellut viesteillä että oli tulossa ja menin avaamaan oven ... Tajusin että ei perkele kello on sen verran että patikointi kaverini on jo alhaalla ... Perkeleen perkele olen myöhässä !
Hän tuli peremmälle ja antoi minulle avaimen . Olin hänelle tuomassa hänen vaatteita mutta hän oli kuulemman menossa keskustaan niin hän tulisi ne hakemaan toisella kertaa... Olin hieman ... erittäin ... todella sekavassa tilassa ... pyysin että hän menisi minun kanssa samaa matkaa ulos ... sillä silloin minulla olisi ollut keino liukua hitaasti takaisin suojakuoreen ... Ja lopulta kaikki päättyi hyvin ... pääsin ulos ... pääsin pyöräilemään ... olin hieman hermona alkureissusta edelleen sillä defenssini eivät toimineet aamuisen paniikki/ahdistus kohtauksen jäljiltä ... Mutta kaverini oli mukava ja erittäin hyväksyväinen vaikka minusta näkikin että jokin oli vialla. Hän hyväksyi sen eikä udellut mikä oli.
Pääsimme golfkentälle ja siellä ei ollut viitoitetta reittiä että mihin päin pitäisi lähteä ...lähdimme alamäkeen ja päädyimme kivalle rannalle ... Kun pääsimme veden ääreen ja siellä juotua niin oloni helpotti ... otimme kuvia ja minä rauhotuin...
Harkitsin kovasti että olisin alusvaatteisiltani lähtenyt uimaan ... mutta ei minulla ollut pyyhettä tai mitään niin en kehdannut, soitin sukulaisilleni ja kysyin että mikä oli meno kehtaisivatko he nopeasti nakata minulle pyyhkeen autolla tai tulla uimaan meidän kanssa mutta se ei ihan onnistunut ...
Pikku hiljaa lähdimme siitä liukenemaan takaisin kaupunkiin että kummatkin pääsisimme kotiin ...
matkalla piponi putosi ja päädyin lopulta polttamaan sen sillä se muistutti minua kaveristani joka loukkasi minua sanallisesti 3kuukautta sitten erittäin pahasti enkä hänelle sen koomin ole pahemmin puhunut ...
Satamasa ajoin kaverini ohi joka oli ollut autamassa minua kakun leivonnasa ja moikkasin häntä ...
Minusta tuntui että hän ei oikeasti olisi halunnut nähdä minua ... hän oli veljensä kanssa kuvaamassa videota ja saatoin tulla hieman huonoon aikaan paikalle ... Mainittakoon että hän oli erittäin läheinen ex:äni kanssa. Ja että patikointikaverini oli siinä kanssani ja tämä kakku kaverini jänittää uusia ihmisiä yhtä paljonkuin minä ... joten se saattoi johtua siitäkin ...
Lopulta olime minun kotini pihassa halasimme ja sanoimme heipat. mietimme kun oli jo niin myöhä että ehkä huomenna kumpikaan meistä ei ehdi menemmään umiaan niin kuin aluksi olimme suunnitelleet .
Menin kotiin nukkumaan ... Pitkästä aikaa ... En pystynyt pitämään pefenssejä koko päivään ...
Olin hysteerinen ja outo ... mutta silti ihmiset jaksoivat minua ...
Koko viikon ajan minusta oli ystäväni huomanneet että käyttäydyin erittäin epänormaalisti . Vaikka aina olen ollut se monimutkaisin ihminen nyt jokin oli persiillään. Jopa kaverini Melissa oli poikakaverinsa kanssa kysellet minulta oliko kaikki hyvin ...
(totuus) (liian moni oli nähnyt kuoreni sisään)
(olin kuluttanut itseni loppuun pakoillessani ajatuksiani)
(olin luonnut oman henkisen helvettini)
Nyt lopultakin ymmärsin sen miksi joitain ihmisiä ahdisti ja jopa pelotti kun luin heitä kuin avointa kirjaa ja näin heidän lävitse. Minun läpi ei lopultakaan kukaan ole vieläkkän nähnyt mutta 2 ihmistä perä jälkeen näyttivät että he näkivät osan. Se rikkoi kuoreni täysin ... ja vaikka tein itsestäni kuinka kiireisen tahansa ... se ei muuta sitä että joku näki defenssieni ohi... En enää ole ''yksin'' piilossa käyttäytymis mallieni takana ... mutta kumpikaan näistä ihmisistä ei tule jäämään elämääni ... he murtautuivat kuoreni läpi ja jättivät minut todella haavoittuvaiseksi ... mutta minä perkele pärjään silti.
Siihen menee aikaa ja se vaatii vaivaa ... mutta kyllä' minä ne saatanan Defenssit saan takaisin !
Anteeksi sekalaisuus ... Mutta halusin hieman avata eilistä ja koko kulunutta viikkoa ... Tähän loppuun liittelen kuvia kun eilen kuvasimme kaverini kanssa patikka reissullamme sekä kuvan kakusta jonka leivoin toisen kaverini kanssa ...
*jos tuosta selityksestä nyt mitään selvää saa*
Loput näistä kuvista on eiliseltä patikka reissustamme joka muuttuikin pyörä reissuksi ... Kuvat ovat aika järjestyksessä :P
<3:llä RA
Olen stressannut asioita ja hoitanut asioitani yllätävän hyvin tällä viikolla . Kävin elokuvissa, leivoin kaverini kanssa kakun, siivosin,vietin synttäreitäni tätini ja serkujeni kanssa, kävin toisen tädin kanssa keilaamassa, hoidin vakuutusasioita, maistraatin kanssa hoidimme osoite asiani sekä liittymä sopimukseni hoitaminen on yhä kesken...
Olin yhden jos toisenkin ystäväni tukena ... huolehdin kaikesta ...
Koska taas kerran pakoilin omia ajatuksiani ylisuorittamiseen ... stressaamiseen ja siivoiluun.
Yritän miellyttää kaikkia ympärilläni ja samalla voida hyvin vaikka defenssini ovat kokoajan yllä ...
Käytin itseni aivan loppuun ja lauantaina havahduin suihkun lattialta ... Tuntui kuin minulla olisi ollut järkyttävän painava palanen rinnassa enkä saisi henkeä. Siinä minä makasin jonkin aikaa vaikka tiesin että kohta olisi lähtö patikka paikalle. Mutta en kyennyt nousemaan ... Makasin lämpimässä vedessä , kehoni pakotti minut ottamaan rennommin... minun oli pakko hidastaa tahtia . Ottaa hetken aikaa henkeä ja myöntää ... kaikki ei ollut hyvin. MIKÄÄN ei ollut hyvin.
Ja kyllä sitten minä itkin ... kuiskailin hiljaa itselleni ...
-kaikki on hyvin
-haluan kotiin
-missä koti on
-sinä olet kotona
kävin keskustelua itseni kanssa ja k-koitin rauhoitella hysteeristä itseäni . Lopulta pääsinkin siitänousemaan ylös ja kaverini laittoikin minulle viestiä että haluaa puhua videopuhelun ja että tarvitsee tukea...
HYVÄ PÄÄSEN PAKOON TOTUUTTA !
Puhuin hänen kanssa jonkin tovin ja puin samalla vaatteita ja laitoin asuntoani ... Hänen piti lopettaa puhelu aika nopeasti sillä hänelle tuli yllättäen menoja sillä kyyti lähtikin aikaisemmin...
PAKOKEINO ... PIILO ... oli poissa ...
Olin jälleen yksin itseni kanssa ... pakkasin laukkuuni juotavaa,matkakajarin ja langattomat kuulokkeet. Sain silloin ex:ältäni viestin että olisinko kotona ... Hän voisi tuoda avaimet tänään...
kerroin monelta olin sopinut lähteväni kotoa patikoimaan ja hän tuli juuri silloin kun minun olisi pitänyt jo olla menossa... No hän tuli oventaakse juuri sillä sekunnilla kun defenssini ei vielä ollut paikallaan ... Olin kokoamassa itseäni juuri ennen lähtöä ja kun hän soitti ovikelloa valehtelematta säpsähdin ja unohdin kokonaan missä olin ja mihin menossa...
Siinä menikin sitten hetki kun tajusin että hänhän oli pommittanut ja ilmoitellut viesteillä että oli tulossa ja menin avaamaan oven ... Tajusin että ei perkele kello on sen verran että patikointi kaverini on jo alhaalla ... Perkeleen perkele olen myöhässä !
Hän tuli peremmälle ja antoi minulle avaimen . Olin hänelle tuomassa hänen vaatteita mutta hän oli kuulemman menossa keskustaan niin hän tulisi ne hakemaan toisella kertaa... Olin hieman ... erittäin ... todella sekavassa tilassa ... pyysin että hän menisi minun kanssa samaa matkaa ulos ... sillä silloin minulla olisi ollut keino liukua hitaasti takaisin suojakuoreen ... Ja lopulta kaikki päättyi hyvin ... pääsin ulos ... pääsin pyöräilemään ... olin hieman hermona alkureissusta edelleen sillä defenssini eivät toimineet aamuisen paniikki/ahdistus kohtauksen jäljiltä ... Mutta kaverini oli mukava ja erittäin hyväksyväinen vaikka minusta näkikin että jokin oli vialla. Hän hyväksyi sen eikä udellut mikä oli.
Pääsimme golfkentälle ja siellä ei ollut viitoitetta reittiä että mihin päin pitäisi lähteä ...lähdimme alamäkeen ja päädyimme kivalle rannalle ... Kun pääsimme veden ääreen ja siellä juotua niin oloni helpotti ... otimme kuvia ja minä rauhotuin...
Harkitsin kovasti että olisin alusvaatteisiltani lähtenyt uimaan ... mutta ei minulla ollut pyyhettä tai mitään niin en kehdannut, soitin sukulaisilleni ja kysyin että mikä oli meno kehtaisivatko he nopeasti nakata minulle pyyhkeen autolla tai tulla uimaan meidän kanssa mutta se ei ihan onnistunut ...
Pikku hiljaa lähdimme siitä liukenemaan takaisin kaupunkiin että kummatkin pääsisimme kotiin ...
matkalla piponi putosi ja päädyin lopulta polttamaan sen sillä se muistutti minua kaveristani joka loukkasi minua sanallisesti 3kuukautta sitten erittäin pahasti enkä hänelle sen koomin ole pahemmin puhunut ...
Satamasa ajoin kaverini ohi joka oli ollut autamassa minua kakun leivonnasa ja moikkasin häntä ...
Minusta tuntui että hän ei oikeasti olisi halunnut nähdä minua ... hän oli veljensä kanssa kuvaamassa videota ja saatoin tulla hieman huonoon aikaan paikalle ... Mainittakoon että hän oli erittäin läheinen ex:äni kanssa. Ja että patikointikaverini oli siinä kanssani ja tämä kakku kaverini jänittää uusia ihmisiä yhtä paljonkuin minä ... joten se saattoi johtua siitäkin ...
Lopulta olime minun kotini pihassa halasimme ja sanoimme heipat. mietimme kun oli jo niin myöhä että ehkä huomenna kumpikaan meistä ei ehdi menemmään umiaan niin kuin aluksi olimme suunnitelleet .
Menin kotiin nukkumaan ... Pitkästä aikaa ... En pystynyt pitämään pefenssejä koko päivään ...
Olin hysteerinen ja outo ... mutta silti ihmiset jaksoivat minua ...
Koko viikon ajan minusta oli ystäväni huomanneet että käyttäydyin erittäin epänormaalisti . Vaikka aina olen ollut se monimutkaisin ihminen nyt jokin oli persiillään. Jopa kaverini Melissa oli poikakaverinsa kanssa kysellet minulta oliko kaikki hyvin ...
(totuus) (liian moni oli nähnyt kuoreni sisään)
(olin kuluttanut itseni loppuun pakoillessani ajatuksiani)
(olin luonnut oman henkisen helvettini)
Nyt lopultakin ymmärsin sen miksi joitain ihmisiä ahdisti ja jopa pelotti kun luin heitä kuin avointa kirjaa ja näin heidän lävitse. Minun läpi ei lopultakaan kukaan ole vieläkkän nähnyt mutta 2 ihmistä perä jälkeen näyttivät että he näkivät osan. Se rikkoi kuoreni täysin ... ja vaikka tein itsestäni kuinka kiireisen tahansa ... se ei muuta sitä että joku näki defenssieni ohi... En enää ole ''yksin'' piilossa käyttäytymis mallieni takana ... mutta kumpikaan näistä ihmisistä ei tule jäämään elämääni ... he murtautuivat kuoreni läpi ja jättivät minut todella haavoittuvaiseksi ... mutta minä perkele pärjään silti.
Siihen menee aikaa ja se vaatii vaivaa ... mutta kyllä' minä ne saatanan Defenssit saan takaisin !
Anteeksi sekalaisuus ... Mutta halusin hieman avata eilistä ja koko kulunutta viikkoa ... Tähän loppuun liittelen kuvia kun eilen kuvasimme kaverini kanssa patikka reissullamme sekä kuvan kakusta jonka leivoin toisen kaverini kanssa ...
*jos tuosta selityksestä nyt mitään selvää saa*
 |
| alkuviikosta leipomani kakku / story about kakku kaveri |
<3:llä RA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti