Sukuni surunpäivä 11.9.2001
World Trade Center joutui terroristien itsemurhalentäjän kohteeksi . Koneet olivat normaaleja lentokoneita ja niitä lensi World Trade Centeriä päin kaksi . Terroristit olivat vallanneet kaksi kaksi matkustaja konetta ...
En nyt videota tähän saanut liitettyä , mutta tuosta osoitteesta löytyy video . Olen pahoillani teknisestä ongelmasta :(
Mutta tuona päivänä sattui minulle jotain muuta joka kertoo myös siitä kuinka elämänlanka voi katketa saksilla leikaten . Iso mummini kuoli tuona aivan samana päivänä ...
Toissapäivänä siitä tuli 14 vuotta ... Itkin aamulla jo ennen kouluun menoa ... Surin samana päivänä kuin kaikkien World Trade Centerissä läheisensä menettänee omaiset ...
Muistohetki omassa huoneessani tuona iltana ...
Yleensä pyrin pitämään päivitykset mahdollisimman neutraaleina mutta tämä aihe saa minut näkemään yhä surullisia unia ja saa minut itkemään vuodesta toiseen ...
Isomummoani verrattiin minuun monessa suhteessa ja niin kuin kerroin asun nykyään kaupungissa jossa isomummoni oli itkenyt Isopappani perään ... Olen tet:harjoittelussa aivan vanhan rautatieaseman vieressä ... Siellä isomummini oli ollut aikoinaan odottamassa junaa kaupunkiin johon sitten sukuni on pysähtynyt eikä pahemmin muualle sieltä ole muuttanut ...
Itse en tuossa kaupungissa ole minne sukuni on pysähtynyt enää ... Olen opintojeni takia kaupungissa josta Isomummini aikoinaan lähti liikkeelle ... Isopappani sanoi että muistutan isomummia , näin minulle on kerrottu . En tosiaan tiedä Isomummista paljoakaan hän kuoli kun olin vielä nuori . Mutta kyllä minä hänen pedilleen jonkin aikaa hakeuduin ja kysyin aina missä Isomummi oli ... No ei Isomummi enää tule takaisin minulle vastattiin ... Varhaisin muistoni on kun leikin kuution malisella lelulla johon laitetaan erimallisia puupaloja ja kun Isomummi hymyili minulle . Myöhemmin minulle on kerrottu ettei sellaista lelua Isovanhemmillani ollut mutta en ikinä voi väittää itselleni että niin ei olisi ... Muistikuvani on liian vahva ... Tai olen miettinyt haluavani tehdä niin ja olen nähnyt Isomummin hymyilevän ...
Seuraava mustoni on kun vanhapappa hymyili minulle ruokapöydässä kun olin äitini sylissä .... Sen jälkeen seuraavista muistoista onkin jo pitkälti eskariin saakka ...
Nyt meni tunteelliseksi ... Anteeksi ei ollut tarkoitus itkeä tai itkettää teitä ...
Mutta kyllä Hän tulee aina olemaan osa minua ... Kuin edesmennyt Isopappanikin ...
Te kaikki jotka olette menettäneet itsellenne ne suurimmat rakkaat muistakaa että teillä on yhä lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi . Ja että rakkaimpanne ovat aina mukananne ... Deep down in side you they are allways with you ...
World Trade Center joutui terroristien itsemurhalentäjän kohteeksi . Koneet olivat normaaleja lentokoneita ja niitä lensi World Trade Centeriä päin kaksi . Terroristit olivat vallanneet kaksi kaksi matkustaja konetta ...
En nyt videota tähän saanut liitettyä , mutta tuosta osoitteesta löytyy video . Olen pahoillani teknisestä ongelmasta :(
Mutta tuona päivänä sattui minulle jotain muuta joka kertoo myös siitä kuinka elämänlanka voi katketa saksilla leikaten . Iso mummini kuoli tuona aivan samana päivänä ...
Toissapäivänä siitä tuli 14 vuotta ... Itkin aamulla jo ennen kouluun menoa ... Surin samana päivänä kuin kaikkien World Trade Centerissä läheisensä menettänee omaiset ...
Muistohetki omassa huoneessani tuona iltana ...
Yleensä pyrin pitämään päivitykset mahdollisimman neutraaleina mutta tämä aihe saa minut näkemään yhä surullisia unia ja saa minut itkemään vuodesta toiseen ...
Isomummoani verrattiin minuun monessa suhteessa ja niin kuin kerroin asun nykyään kaupungissa jossa isomummoni oli itkenyt Isopappani perään ... Olen tet:harjoittelussa aivan vanhan rautatieaseman vieressä ... Siellä isomummini oli ollut aikoinaan odottamassa junaa kaupunkiin johon sitten sukuni on pysähtynyt eikä pahemmin muualle sieltä ole muuttanut ...
Itse en tuossa kaupungissa ole minne sukuni on pysähtynyt enää ... Olen opintojeni takia kaupungissa josta Isomummini aikoinaan lähti liikkeelle ... Isopappani sanoi että muistutan isomummia , näin minulle on kerrottu . En tosiaan tiedä Isomummista paljoakaan hän kuoli kun olin vielä nuori . Mutta kyllä minä hänen pedilleen jonkin aikaa hakeuduin ja kysyin aina missä Isomummi oli ... No ei Isomummi enää tule takaisin minulle vastattiin ... Varhaisin muistoni on kun leikin kuution malisella lelulla johon laitetaan erimallisia puupaloja ja kun Isomummi hymyili minulle . Myöhemmin minulle on kerrottu ettei sellaista lelua Isovanhemmillani ollut mutta en ikinä voi väittää itselleni että niin ei olisi ... Muistikuvani on liian vahva ... Tai olen miettinyt haluavani tehdä niin ja olen nähnyt Isomummin hymyilevän ...
Seuraava mustoni on kun vanhapappa hymyili minulle ruokapöydässä kun olin äitini sylissä .... Sen jälkeen seuraavista muistoista onkin jo pitkälti eskariin saakka ...
Nyt meni tunteelliseksi ... Anteeksi ei ollut tarkoitus itkeä tai itkettää teitä ...
Mutta kyllä Hän tulee aina olemaan osa minua ... Kuin edesmennyt Isopappanikin ...
Te kaikki jotka olette menettäneet itsellenne ne suurimmat rakkaat muistakaa että teillä on yhä lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi . Ja että rakkaimpanne ovat aina mukananne ... Deep down in side you they are allways with you ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti